Avainsana-arkisto: pula-aika

Pula-ajan reseptejä.

Tällä viikolla kävi vieraita, jotka kestimme pula-ajan hengessä.

Sienet tulivat hitaasti suomalaiseen ruokavalioon.
Suurina nälkävuosina niitä suositeltiin hätäravinnoksi, mutta siitä huolimatta vasta siirtokarjalaisten leviämisen myötä ne tulivat länteen ja ei-karjalaisille tulivat tutuiksi sitten kun karjalaiset alkoivat sekottua muuhun väestöön.
Vielä minun lapsuudessani opetettiin, että kaikki sienet pitää talloa nurin, ettei kukaan ymmärtämätön pistä niitä suuhunsa, eikä äitini luultavasti ikinä pistänyt sientä suuhunsa.

Herkullista kaalia. 
Tämä on suurperheen annos, meitä oli pöydän ääressä kuusi henkeä, ja silti jäi neljännes syömättä.

  • 1 kaali
  • 6 porkkanaa
  • 2 sipulia
  • 100g sieniä
  • Suolaa ja vettä

Kaali leikataan neljään osaan ja laitetaan suureen kattilaan, palojen väliin viipaleiden porkkanat ja ruskistettu sipuli, sekä sienet.
Keitetään hitaasti kypsäksi.

Pula-ajan omenapiirakka

  • 200 grammaa perunoita
  • 4tl etikkaa
  • 1/2 tl suolaa
  • 2 tl leivinjauhetta tai 1tl ruokasoodaa
  • jauhoja
  • Omenaviipaleita

    Perunat hienonnetaan, muut ainekset sekoitetaan niihin ( leivinjauhe tai ruokasooda jauhoihin sekoitettuna. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikinaa voi kaulia.

    Ohut taikinalevy levitetään pellille tai pannulle, sen pinnalle levitetään omenaviipaleet.

    Paistetaan vaalean ruskeaksi.

    Samaa taikinaa voi kuulemma käyttää pula-ajan joulutorttuihin.

 

 

 

 

Pula-aika ja ampumahiihtokilpailu

Suomalaisilla oli vuonna 1918 jäsenten välinen ampumahiihtokilpailu, kun kapinallisten oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ottivat yhteen.

Koko tilanteen takana oli leivän hinta.

Suomella oli takana pitkä ja raju nousukausi.
Japanin sodassa oli Venäjä menettänyt laivastonsa ja se aloitti rajun uudelleen varustautumisen,  josta Suomi hyötyi suuresti, sillä Suomella oli edullinen tullisopimus Venäjän kanssa, josta syystä Venäjä laivasto teetti Suomessa liki kaiken, mitä Suomen teollisuus vain pystyi toimittamaan.

Jatka lukemista Pula-aika ja ampumahiihtokilpailu

Sunnuntain pula-aika

Syötiin aamiainen vieraiden kanssa, leipää, kasvistahnaa, vähän juustoakin, ja sitten lähdettiin kaupungille.

Kaupungilla oli kova halu lähteä syömään jonnekin, mutta mikä hyvänsä ateria olisi yksinään vastannut koko päivän ruokaa, ja ylikin, joten kävimme katsomassa neljä näyttelyä ja tyydyimme eväänä oleviin kuiviin näkkileipiin.

Illalla sitten lihalientä, uuniperunaa ja uunissa paahdettuja kasviksia.

Ja iltapalaksi vielä pari palaa leipää, päällä kasvistahnaa.

Minä olin suurimman osan päivää pahantuulinen.
Luulin että päänsäryn ja vatsavaivojen lisäksi olen saamassa hammasta kipeäksi, mutta se olikin sitten leukakaarella oleva mahtava finni. Toinen vastaava oli kyljessä, joka vaivasi yöllä niin että piti nousta hoitamaan se.
Sitten oli suonenvetoja.

Kun viimein sain unta, uneksin ruuasta, Petrossianin hummeririsotosta, joka on ollut yksi elämäni parhaita aterioita.

Suurten nälkä vuosien aikaan pahin vuosi oli 1868.
Jatka lukemista Sunnuntain pula-aika

Pula-aikaa ja vieraita

Meidän kahden viikon pula-ajan perusta on vuoden 1942 annoksissa, mutta kuitenkin niin, että juurekset, kuten sota-aikana peruna, eivät ole säännösteltyjä.
Juuri silloin, keväällä -42, tilanne oli tiukin, vaikkakin sadothan huonontuivat koko ajan.

Vuonna 1942 / 1 066 tuhatta tonnia (70 % vuoden 1939 sadosta)

Vuonna 1943 / 1 029 tuhatta tonnia (68 %vuoden 1939 sadosta)

Vuonna 1944 / 827 tuhatta tonnia (55 %vuoden 1939 sadosta)

Vuoden 1945 sato oli vielä vuoden 1944 satoakin pienempi.

Kuitenkin lihan ja voin määrää voitiin kasvattaa vuoden 1942 loppu puolelta, vaikka sitten vastaavasti, sokerin määrä pieneni vain 250 grammaan kuukaudessa.

Lauantaina aamu lähti tavanomaisin elkein.
Leipää ja kahvia.
Tänään tuli tehdyksi aika paljon duunia, käveltyä, siivottua, laulettua, ja mitä kaikkea.
Ja se tuntui.
Vaikka söimme aamiaisen vähän tavallista myöhemmin, lounasaikaan oli aika kova nälkä, ja se vaikutti mielialaan.

Ja vatsavaivat turvottavat.  Jatka lukemista Pula-aikaa ja vieraita

Vatsavaivoja ja pulaviinaa

Pula-aika jatkui taas, lähinnä leivällä, mutta tänään oli leivän päälle sitten uunipaahdettuja juureksia, ja illalliseksi kaalikeittoa, jossa oli vähän savuluuta.

Tämä ruokavalio tuntuu mm. siinä, että kaupassa on hyvin vähän mitään, mitä voisi ostaa.
Juureksia. Siinä se.

Itselläni tämä tuntuu vatsavaivoina.
Piereskelyä, ripulia.
Ja jotenkin on tuntuma siitä, että iho oireilisi, mutta paha sanoa vielä, kuinka paljon tämä johtuu siitä.
Viiden ensimmäisen päivän jälkeen painosta on lähtenyt noin prosentin verran, mutta samaan aikaan tuntuu, että ei olisi mitoista kadonnut mitään.

Mutta sitten me joimme viinaa.
Jatka lukemista Vatsavaivoja ja pulaviinaa

Pula-aika, nälkävuodet ja luusoppa

Suomen historian suuria tapahtumia olivat suuret nälkävuodet.  Ne alkoivat vuonna 1857, jolloin kato koetteli Lappia ja Oulun läänin aluetta, jolloin osa väestä muutti pysyvästi Norjan puolelle.

Seuraavana sitten oli joitakin parempia vuosia, mutta kato kohtasi Pohjanmaata ja Savoa 1865, ja sieltä tuli laumoittain nälkäisiä kerjäläisiä mutta Uudellamaalla, Varsinais- ja Keski-Suomessa sato oli vielä säällinen.

Sitten tuli oikeasti huono vuosi 1866  Jatka lukemista Pula-aika, nälkävuodet ja luusoppa

Nälkä meill on…

Ensimmäinen päivä kahden viikon pula-aikaa oli eilen.

Soppaa
Soppaa

Aamiaiseksi oli kuppikahvia ja kaksi kalaleipää, noin 40 grammaa leipää, ja suunnilleen saman verran kalaa. Hieman purkin pohjalta tsatsikia, yhteensä ehkä lusikallinen.  Meidän versiossa pula-ajasta, purkit syödään loppuun, mutta uutta ei tehdä, ja tuo oli nyt tuossa.

Kahdeksalta syödyn aamiaisen jälkeen oli nälkä jo kymmeneltä.  Päätimme aloittaa tämän 5.9 jo aikaa sitten, tuli mitä tuli, ja nyt se tuli vähän kuin flunssan jatkoksi.

Välillä söin yhden palan leipää, sinällään ja lounaaksi taas kaksi kalaleipää, mutta ei rasvaa leivällä.  Ja teetä.
Tee kuuluu siten meillä säännöstelyyn siten, että yhdestä pussista pitää saada litra teetä.

Sitten päivän pääateria, palviluista ja juureksista tehtyä soppaa.  Soppaa oli riittävästi, seassa vähän sientäkin.
Mausteiden käyttöä emme rajoita, jos ne ovat mausteita.  Todellisuudessahan maustevalikoima oli 75 vuotta sitten paljon kapeampi, kuin nyt,  ja monet mausteet mitä siihenkin aikaan oli, niitten maahan tuonti loppui sodan myötä.

Jälkiruokana kuppi kahvia poisti päänsäryn.
Ja sitten illalla vielä iltapala, ennen nukkumaan menoa, kaksi palaa leipää, kummankin päällä yksi viipale juustoa.

Aamupäivällä nälkä vaivasi, mutta iltapäivällä oli helpompaa.
Huomenna raportoin sitten taas.

Pula-aika

10% päivän leivästä
Vajaat 10% päivän leivästä

Leila-täti on ollut kovasti mielessä.
Hänhän pääsi syntymään sisällissodan jälkeiseen maailmaan, ei mitenkään rikkaaseen perheeseen, mutta kuitenkin perheeseen, jolla oli yrityksiä, molemmilla vanhemmilla omansa,  ja huvila Naantalissa. Vaikka hänen omat lapsuusmuistonsa eivät käsitelleet itse koettua nälkää, hän tiesi kertoa isoäitinsä tarinoista nälkävuosilta, 1860-luvulta, ja hänellä oli omia kertomuksia puutteesta sota-ajalta, miten sian kylkeä salakuljetettiin vaatteiden alla Sauvosta Turkuun, tai miten sikaa pidettiin salassa talon kivijalassa. Jatka lukemista Pula-aika