Aikoinaan oli Bisnes.fi-lehti.
Kirjoittelin siihen jonkin aikaa.
Se ei ollut vain talouslehti, vaan talouskulttuurilehti.
Talouskulttuuria.
Samalla tavalla kuin laulajana minun on sen lisäksi että laulan jokaisen nuotin kohdalleen, saatava myös kuulija tuntemaan jotakin, jotta esitys menisi oikein. niin taloudessakaan ei riitä että tekee kaiken niin kuin kauppakorkeakoulussa opetettiin, vaan pitää saada asiakas tuntemaan oikein. Jatka lukemista Keskiajan keskisormiharjoituksia. 1.
Niin Kristus kuin Keisari saavat sen mitä heille kuuluu, mutta jostakin syystä porvarillinen historiankirjoitus haluaa antaa heille vähän enemmänkin.
Eräs tekijä on Islam. En tarkoita tätä nykyistä rappion ja ummahtaneen ajan Islamia, vaan sitä uuttaluovaa ja ulospäin suuntautunutta Islamia, joka loi lääketiedettä, matematiikkaa, runoutta, filosofiaa siinä vaiheessa kun Euroopan kuninkaat lämmitti luitaan lantavalkealla.
Islam vaikutti länteen neljän portin kautta.
Ensimmäinen niistä on se sama portti, mistä on kamelinkin käytävä. Ristiretkinä tunnettu suuri ryöstöretki loi lähi-itään lyhytaikaisen sillanpään, ja jossa Pyhässä Jerusalemissa hallitsivat miehet minun poikani verta, jotka loivat hallinnon, josta sanotaan,
” Mikä kauhistuttaa juutalaista, hirvittää kristittyä ja iljettää saraseenia, se on Jerusalemissa lakina.” noin vapaasti muististani. Jatka lukemista Kolme kirjettä roomalaisille 3
Arkkitehtuuri on osaltaan ihmisen tarinaa, se muodostaa tietyllä tavalla yhtenäisen kertomuksen läpi ihmisen historian
Arkkitehtuuri on aina kiinni ajassa ja ympäröivässä kulttuurissa. Se toteutuu oman aikansa tekniikalla, huomioi oman aikansa keinot, tavoitteet ja arvot, ja näitten kautta liittyy oman aikansa teknologiaan ja taiteeseen.
Vaikka arkkitehtuuri voi ajoittain vaihtua hyvinkin selkeästi muutamassa vuosikymmenessä, siinä on kuitenkin nähtävissä samaan aikaan yhtenäinen kertomus, jossa historialliset elementit nivoutuvat toisiinsa, toki välillä polveilevaksi, mutta siitä huolimatta yhtenäiseksi tarinaksi.
Miettikää antiikin kreikan arkkitehtuuria. Vaikka varhaisia puurakennuksia ei ole säilynyt, on antiikin temppeleissä nähtävissä siitä huolimatta varhaisempien puurakennusten tekniikasta peräisin olevia elementtejä.
Nämä elementit ovat sitten vaikuttaneet ja kasvaneet osaksi Rooman imperiumin insinööritaitoa ja saaneet taas uuden ilmentymän.
Rooman levitti yhtenäisen tyylin koko tunnettuun maailmaansa, mutta se sai taas vaikutteita kaikkialta, niin että vaikka Sardiniassa olevan kirkon kellarissa oleva esikristillisen ajan huone on erilainen kuin joku Jordanian erämaassa oleva vanha helleeninen huone, vaikutteet näkyvät, ja sitovat ne toisiinsa.
Samat vaikutteet sitten elävät ja vaikuttavat taas keskiaikaisessa kirkkoarkkitehtuurissa, niin että kun niitä on alettu rakentamaan, rakentajat ovat nähneet adveduktit, Rooman jättämät rauniot, basilikat, ja jatkaneet niistä omin keinoin ja välinein.
Ja kirkkojen julistus on siirtynyt uusiin tiloihin, uuteen kontekstiin, kun renessanssin arkkitehtuurissa nousevat maalliset valtiaat ovat julistaneet omaa mahtiaan arkkitehtuurin keinoin, ja kun sitten porvaristo on noussut, se on nostanut omat kaupunkitalonsa, tuoden niissä esiin oman asemansa ja arvonsa, oman aikansa hengessä ja mahdollisuuksissa.
Edelleen, 1800-luvun empire rakensi kaiken vanhan päälle, samalla estotta kurottaen ajan yli Euroopan juurille, ottaen esikuvakseen antiikin, ja luoden uudenlaisen kaupungin kuvaamaan oman aikansa mahtimiesten valtaa ja mahdollisuuksia, mutta samalla piilottaen oman pelkonsa bulevardien aurinkoon.
Nouseva porvaristo halusi luoda ja esiin tuoda asemaansa ja sitoa sen ajan virtaan kertaamalla aikaisemmat vuosisadat 1800-luvun kertaustyyleissä, kunnes teollistuva yhteiskunta alkoi näkyä yhä selvemmin rakennuksissa, niitten teräsrungoissa, hisseissä, viemäreissä valaistuksessa ja samalla kansalliset juuret, tyylit, historia ja kulttuuri tulivat esiin art noveun ja jugendin keinoin, murtuen sitten taas klassismin kautta moderniksi funktionalismiksi, ja sitten taas rapeutuen totalitarismin historismiksi ja jälleenrakennusajan ja kasvun vuosien lähiöbrutalismiksi ja siitä tämän ajan uudeksi arkkitehtuuriksi.
Arkkitehtuurissa, rakennustaiteessa, ei radikaaleinkaan uudistaja ei voi vapautua tilan perinteestä, siitä, että ihminen asuu, työskentelee, edustaa, hoitaa, kouluttaa, elää ja kuolee, kaiken tämän kolmiulotteisessa tilassa.
Tärkeintä miehen pukeutumisessa on asenne, jonka tulee henkiä kaikesta mitä mies päälleen pistää, ja tämän tulee julistaa vankkumatonta uskoa ja pyrkimystä paremmuuteen.
Olen vasiten ja tarkoituksella pihdannut tämän asenteen kirjoittamista, sillä tämä kaikkein vaikein kohta, sekä kirjoittaa, että ymmärtää, mistä syystä pyydänkin että mikäli luette tätä ääneen maataloustyön suorittavalle portaalle, annatte heille runsaasti aikaa miettiä kappaleitten välissä. Muutamia vuosia per kappale voisi olla sopiva aika.
Asenteessa on tärkeää osata yhdistää huolellisuus ja huolettomuus elegantilla tavalla. Tietää kaikki kahdeksan valmiusasentoa, vaikka ei ikinä käyttäisi niitä.
Siinä on se juttu.
Minä olen tätä sanonut. Kapinallisen ja huligaanin ero tiedoissa. Kapinallinen tietää mitä tekee, ja tekee sen harkiten. Huligaani ei tiedä eikä välitä. Tämän kautta, kun kapinallinen valikoi niitä rakenteita, mitä lähtee muuttamaan ja purkamaan, tavoitteena rakentaa kenties jotakin uutta, rikkoo huligaani rakenteita ymmärtämättömyyttään.
Näin ollen hyvin pukeutuva mieskin, voi rikkoa sääntöjä, mutta vain niitä sääntöjä jotka tuntee, ja joiden rikkomiselle hänellä on riittävä peruste.
Itselläni merkittävimpiä puutteita habitukseni kannalta on saituus. En tarkoita tällä vain valitettavan puutteellista rahoitustilannetta ja siitä johtuvia ongelmia, enkä sitä, että se näkyisi enempää kuin on välttämätöntä minun vaatteissani, vaan silkkaa itaruuttani. Vaimoni sanoin, en osta sukkia järjestämättä tarjouskilpailua.
Saituus ei pue ketään. Vaikka käyttäisi 40 000€ vaatteisiin kvartaalin aikana, ja tekisi sen huolettomasti, niin yhtä kaikki, saituus kiristää kaulusta.
Mutta tässäkin asian ymmärtäminen helpottaa, ja vähäisin askelin olen opetellut pyhää huolettomuutta rahojeni kanssa, mutta yhtä kaikki, se on opeteltua, ja porvarillinen taloudellisuus tuhrii kaulustani.
Huoleton rahan käsittely ei edellytä suuria varoja, eikä tuhlaavaisuutta, vaan keveyttä käytettävissä olevien varojen käytössä.
Hyvin tyylitöntä on laskea palveluksilleen hintaa, vaikka totta kai ihmisen hövelikäytös ja anteliaisuus heijastuvat takaisin, niin niistä ei pidetä kirjaa.
Ei lasten, teinien tai muun keskenkasvuisten ryhmän vaatteista, tai savolaisten, kepulien tai muun alalajin kääreistä, vaan ainoastaan miesten vaatteista.
Minähän olen keskiäkäinen niuho, mutta se nyt vain on minun toimenkuvani.
Asia josta saan ottaa herneitä oikeastaan joka ainut päivä, onneksi minulla on kohtuullisesti siinä tilaa, jos käyn kaupungilla, on vaatetusliikkeet, joitten ammattitaito on niin avutonta, etteivät edes tiedä myymiensä tuotteiden nimiä.
Kenkäkaupat ovat oma lukunsa. Ne eivät enää edes myy, sitä mitä eivät tiedä; yrittäkääpä vain etsiä kenkäkaupasta monkstrappeja.
Ja mikäli luontonne sallii, kokeilkaapa vain ja kysykää: “Olisiko teillä monkstrappeja?” niin saatte katseen, joka kertoo ällistyksen loukkaantuneen ontuvan älyn puolesta. Taipumukseni naurukramppeihin enää estää minua kysymästäkään kenkäkauppassa “puolibroqueta” ja aatos “cromwellin” kysymisestä tavaratalosta surumielisyyskohtauksen.
Minä en tiedä, kuka ammattitaidoton kielipuolipotilas oli se somistaja, joka aloitti tämän hämmennyksen, joka on saanut vaatetusliikkeet mainostamaan blazereita, ja sitten kun käy sitä kysymään liikkeestä ne tarjoavat pikkutakkia.
Ero on suunnilleen sama, kuin jos baari ilmoittaisi myyvänsä siideriä, mutta tarjoaisikin laimeaa Kopparbergiä, tai ilmoittaisi valikoimissaan olevan samppanjaa, mutta tarjolla olisi Elyséen nimellä myytävä hiivalla ja hiilihapolla maustettu mehujuomaa.
Kun huomasin, että edes vaatetusliikkeiden henkilökunta ei erota barettia baskerista tai fedoraa homburgista, ajattelin että olisi kaiketi hyvä kirjoittaa nyt julki minkä nimisiä vaatteet, kankaat ja mitä vaatetukseen liittyvät termit oikein tarkoittavat.
Ja sitten, kuten on tapana sanoa, älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.
Sillä jos rikkoo sääntöjä, joita ei tunne on pelkästään hampuusi, mutta jos rikkoon sääntöjä, jotka tuntee, on kapinallinen.