Avainsana-arkisto: kulttuuri

Kansakunnan syöpä 6. Barbaria


niskatnurinJukka Kemppinen taisi sanoa Jyrki Kataisesta että tämän mielestä sivistystä on desinfioida veitsi ennen selkään puukotusta. Siinä mielessä sivistys voi hyvin.  

Agraari- ja kansallissosialistien koalitio ei vain ole hyökännyt sivistystä vastaan, se on hyökkäys sivistystä vastaan.  Sen ymmärtää, koska agraari- ja kansallissosialistit tarvitsevat tietämättömyyttä kuin kala vettä.
Heidän vinkkelistään sivistys on kuluerä ja koulutuksen tehtävä on tuottaa työvoimaa elinkeinoelämälle, ja mikä ei tee tätä,on turhaa.


Siinä he, sivistyneesti sanoen, haukkaavat paskaa.

Jatka lukemista Kansakunnan syöpä 6. Barbaria

Kansallinen rajatila

Viro2004 (50)Varmasti emme tiedä, mutta eräät kielitieteilijät ovat muutaman säilyneen sanan perusteella arvioineet, että vielä 200-luvulla nykyisen Belgian alueella asui suomensukuista kieltä puhuvia, ja sama kansanpirstaleiden ketju olisi ulottunut kansainvaellusten alussa Friislandista pitkin rannikkoa Samotigian kautta Balttiaan, Suomenlahdelle ja Karjalan kautta itään.

Vandaaleja pidetään ilmeisesti suomensukuista kieltä puhuneina, samoin heruleja. Eräs saksalainen kielitieteilijä pitää kantagermaania kielenä, jossa suomensukuisen kantakielen päälle on asennettu indoeuroopalaiset asetukset. Jatka lukemista Kansallinen rajatila

Kolme kirjettä roomalaisille 3.2

16673672Mielenkiintoisin portti on Sisilia, joka oli kuin nurin käännetty Granada.

Kuningas oli kristitty, hänen henkivartiostonsa muslimeja, kenraalinsa kristittyjä, ja valtiosihteeri ja rahaston hoitaja vuorotellen muslimi ja juutalainen. Sisilian kuninkaitten valta ulottui Kreikasta Tunisiin, Rooman porteilta Saharaan ja kuninkaistaan mainekkain puhui yhtälailla kreikkaa, latinaa, italiaa kuin arabiaakin, sen mukaan kenen kanssa puhua piti, eikä edes barbaarinen ranska ollut hänelle täysin vieras. Jatka lukemista Kolme kirjettä roomalaisille 3.2

Mono- ja pikkukenkäkulttuuri

Kovin usein sattuu niin, että jos ilmaisee ymmärtävänsä jotakin, joku loukkaantuu ja asettuu marttyyrinä vastarintaan ”Minä en ainakaan ymmärrä, enkä voi ymmärtää…”

Mitä se kulttuuri on, mistä viime päivinä on viestin2puhuttu?

Yhdeltä syrjältä kulttuuri tarkoittaa ihmisen sivistyksen tuotosta laajasti ottaen, kun taas yhteiskuntatutkimuksen näkökulmasta: erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä.  Kuitenkin se tarkoittaa myös jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen moninaisuutta, jotka ovat luonteenomainen jollekin instituutiolle, organisaatiolle, ihmisryhmälle, tai ”yhteiskunnalle”, ja sen kautta myös ihmisenn elämän aikana opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen kokoelmaa ja vielä niitä käytöksen piirteitä,  jotka vaihtelevat  kansallisesti, uskonnollisesti tai alueittan.

Kun paskasakki puhuu yhtenäis- tai monokulttuurista, mistä se silloin puhuu.   Jatka lukemista Mono- ja pikkukenkäkulttuuri

Venäjän taika ja Euroopan ikkunat: Alustuksena

Seuraava kirjoitus on alunperin kirjoitettu jo yli viisitoista vuotta sitten, ja julkaistu silloin Talentum omistamassa Duuni.net palvelussa.  Julkaisen nyt uudelleen sarjana, joka on päivätty sanoin, kun viimeksi julkaistessa, 2005.

Sattuneesta syystä, josta myöhemmin lisää, haluan jälleen kerran muistuttaa ettei Venäjä ole Eurooppalainen valtio, eikä se tule sitä koskaan olemaan.

Länsimainen, eurooppalainen, demokratia perustuu tiettyyn historialliseen kehitykseen.
Tuollaista kehitystä ei voi sillä tavoin tiivistää, että jossakin maassa voitaisiin muutamassa vuosikymmenessä siirtyä länsimaiseen järjestelmään.
En sano, ettei olisi mahdollista, että joskun Venäjällä olisi länsimainen demokratia, mutta se ei olisi silloin Venäjä, länsimainen tai demokratia.

Suomi mahtuu länsimaisen demokratia käsitteen alle juuri ja juuri, ja silloinkin jää vähän kantapäätä ulos tai varpaita kivistää, mutta sillä ei ole juuri väliä, sillä me olemme niin merkityksettömiä muille kuin itsellemme.

Mutta ajatus Venäjän länsimaistumisesta tai demokratisoitumisesta yhden tai edes kolmen sukupolven aikana johtaa pettymyksiin ja suuriin ongelmiin.

Tätä minä olen sanonut ja sanon taas.

Vain ne asiat, jotka me hyväksymme, ovat hallittavissa.

Ajatelkaapa sadetta.
Jos ette hyväksy sateen realismia, sitä että sataa, ette te myöskään avaa sateenvarjoa.
Silloin kastutte, laisinkaan riippumatta siitä, hyväksyttekö te sadetta tai ei.

Samalla tavalla meidän on hallitaksemme suhdettamme Venäjään, ensin hyväksyttävä Venäjä.
Venäjä on venäjä.

Tämä ei tarkoita sitä, että ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi, vaan tarkoittaa sitä, että ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi.

Se että hyväksymme Venäjän todellisuuden, ei tarkoita sitä, että meidän tulisi suhtautua siihen alentuvasti tai ylimielisesti, vaan kunnioittaa sitä että se on totta.

Tämän todellisuuden kunnioituksesta käsin meidän on sitten toimittava, niin että Venäjä, ja sen olemassa olon todellisuus, pysyvät hallinnassa. Kun se on hallinnassa, se voi muuttua.

Venäjän oma todellisuus on tällä hetkellä kadonnut, kansallinen identiteetti sopeutuu uuteen ajatteluun, mutta mitä se on?

Kremlin virallinen lehti on, kuten jokin aika sitten, julkaissut kruununtavoittelijan haastattelun, jossa kenties on näkyvissä tuulen haistelu; palautuuko Venäjän identiteetti Imperaatorin ympärille?

Jos näin on, onko Putin Monk ja imperialisti?

Koska Kreml on mitä on, onko Venäjän hallitus aina imperialistinen? Paskantaako Venäjän karhu metsään?

Viimeaikaiset Venäjän rajaloukkaukset ja Venäjällä tapahtunut slavistinen kehitys, ovat herättäneet keskustelua minun tuttavapiirissäni, ja vaikka olenkin asiaa yrittänyt heille valottaa, sanomani ei ole oikein mennyt auditiivisesti perille, johtuen varmaan osittain keskustelun luonteesta ja puutteellista taustatiedoista, joita keskustelun aikana on ollut vaikea korjata.

Tästä olisi perin helppo livetä kuullun ymmärtämiseen ja siihen tapaan millä ihmiset ajattelevat, mutta pysykäämme Venäjällä.

Eräs ongelma, mikä ihmisillä on Venäjän ymmärtämisessä, on siinä, että Suomi on demokratia, eikä Suomi ole vain demokratia, vaan Suomi on suomalainen demokratia osana EU:n Unionia.

Venäjä ei ole demokratia, eikä se ole, uskokaa huviksenne, osa Eurooppaan.
Demokratia ei ole mikään tyhjiö, joka automaattisesti imee itseensä kaikki yhteiskunnat. Pikemminkin päin vastoin.

Länsimainen demokratiakaan ei ole mikään monoliitti, vaan kaikkialla missä sitä on, siitä on aina olemassa kansallinen versio, jopa niinkin, että siitä on olemassa hyvinkin paikallisia versioita, riippuen olosuhteista.

Vertailun vuoksi kirjoitan tässä nyt rinnan Euroopan ja Venäjän kehityksestä. Kirjoitus ei täsmää aina ajallisesti tai edes aiheen mukaan, mutta saatan kuvitella sen silti auttavan hahmottamaan Venäjän ja Euroopan kulttuurien ja järjestelmien syvää erilaisuutta.