Julkaistu Bisnes.fissä 18. syyskuuta 2006

Kun olen miettinyt näitä “sanoja bisneksestä”, sivuutin ensin tämän. Ikään kuin olisin sivuuttanut auringon, kun puhun hyvän elämän edellytyksistä. Minulle Internet merkitsee sekä työn että yksityiselämän kannalta keskeistä kommunikaation ja informaation välittämisen välinettä. Käytän sitä myös tiedon välittämiseen.

Tyydyn tässä vain keveään viittaukseen ja jätän tarkoituksella sanomatta keskeisiä asioita, joihon palaan vielä myöhemmin.
Verkon keskeisiä etuja bisneksessä on se, että se kertoo asiakkaalle aina jotakin eikä periaatteessa jätä ikinä täysin asiakasta heitteille.
Tässä on itse asiassa eräs verkon vaaroistakin: mitä informaatiota verkko antaa asiakkaalle.
Jos yritys on verkkopassiivinen eikä se ole tehnyt itselleen verkko- ja viestintästrategiaa, verkko toimii yritystä vastaan. Käytännössä yrityksen on aina oltava verkkoviestinnässään aktiivinen ja mietittävä loppuun asti asiat, jotka se haluaa sanoa verkossa.
Jos yritys ei ole verkossa, kertoo sekin jotakin yrityksestä. Yleensä poissaolo vaatii nykyään selityksen ja se taas olisi helpointa tehdä verkossa.

Web.2.0 ja sosiaalinen media koetaan monissa yrityksissä riskiksi. Tämä näyttää huolestuttavan erityisesti mediataloja. Keväällä minulle soitti eräs toimittaja tunnetusta ja suuresta mediatalosta, ja haukkui verkkoterroristiksi, josta olen erittäin mielissäni.
Soittaja kertoi, että he ovat syystäkin huolissaan. Toisaalta vain ne yritykset, jotka ovat huolissaan, ovat syystä huolissaan.

Ammattinsa osaaville toimittajille, mainosmiehille ja markkinoinnille yhteisöllinen media tarkoittaa uusia mahdollisuuksia, näköaloja ja kokonaan toisenlaista tulevaisuutta. Ne jotka eivät ole mukana, eivät enää jää edes tienlaitaan, vaan tiedon valtatien päällyste tulee hautaamaan heidän muistonsakin.
On selvää, että tulevaisuuden viestinnän menestyjät ovat kovin toisenlaisia kuin menneisyyden puhuvien päitten maailmassa.
Paitsi että verkko merkitsee myyjälle kaiken aikaa auki olevaa väylää asiakkaan luokse, verkko palvelee myös ostajaa. Hänellä on ympärivuorokauden väline, jonka kautta hän voi etsiä tietoja haluamistaan tuotteista.
Se avaa mahdollisuuden etsiä sopiva myyjä mistä tahansa maailmankolkasta. Tämä muuttaa radikaalisti ostajan asemaa verrattuna vanhaan maailmaan. Eli aikaan ennen Internetiä.

Globalisaatiosta piruja seinille maalaavat eivät ole kokonaan väärässä, mutta he ovat totaalisesti hakoteillä.
Internet on globalisaatiota ja se on täällä nyt.
Sitä sinänsä on aivan turha vastustaa, mutta siihen voi sopeutua ja sen vaikutuksia voi eri tavoilla kanavoida. Sitä ei voi kieltää, se on realiteetti jonka kanssa on jokaisen yhteiskunnassa mukana olevan pystyttävä elämään.
Ostaja ja myyjä voivat molemmat toimia globaalisti informaatio- ja tavarakaupassa. Tämä globalisoi niin asiakkaan, tuottajan, myyjän, kuluttajan kuin työläisenkin. Palvelukaupastakin osa on mahdollista hoitaa netin kautta.
Internet alentaa kaupankäynnin kuluja, ja tämä mahdollistaa myös entistä pienempien yritysten globaalin toiminnan. Pienikin tuottaja voi tavoittaa kuluttajan kaikkialla, missä on ostovoimaa.

Tilanne muistuttaa minua erään kaupan kuolemasta:
Aikoinaan meidän lähellä oli neljä kauppaa, joilla oli miltei samankokoiset liiketilat ja samanlaiset valikoimat. Yksi näistä kaupoista lähti eräässä vaiheessa luisumaan alaspäin. Syy oli kommunikaatio ja sen puute.
Kotikonnuillamme on perheitä, jotka käyttävät alueen palveluja jopa neljännessä polvessa. Kun poikani oli hieman toisella kymmenellä, hän alkoi tehdä perheemme perusostokset, maitotuotteet ja leivät. Hän ei koskaan käyttänyt tuota kauppaa, jos sai itse valita.

Kyse oli tavasta, jolla he kohtelivat lapsiasiakkaita. Kauppias oli jopa ohjeistanut henkilökunnan sivuuttamaan lapset jonoissa. Lapset muistivat tämän. Kun uusi sukupolvi asiakkaita kasvoi ostosikään, he eivät käyttäneet tätä kauppaa.
Kauppias teki konkurssin.
Sosiaalinen media ja yhteisöllisyys eivät ole mitään uusia juttua, mutta uudet välineet laajentavat niiden merkitystä uudella tavalla. Vaikka me olemme aina eläneet sosiaalisten vuorovaikutusten ja niistä syntyvien merkitysten kentässä, Internet merkitsee sen globalisoitumista ja tiedon, myös sosiaalisen verkoston, jakamisen nopeutumista.

Vanhassa maailmassa kesti 10-20 vuotta ennen kuin tieto yhden kaupan palvelutasosta oli riittävän laaja jotta se tavoitti ostoksia tekevän sukupolven. Nyt tieto palveluista, tuotteista ja niiden laadusta
tavoittaa asiakkaan välittömästi ja tieto leviää nopeammin kuin kukaan uskalsi ajatella 20 vuotta sitten.
Osaltaan tähän vaikuttaa myös tarjonnan määrä. Niukkuuden yhteiskunnassa oli myyjän markkinat. Nyt jokainen myyjä joutuu tekemään työtä myydäkseen.

Siinä yhteydessä myyjän sosiaaliset taidot, verkostoituminen ja yhteistyö asiakkaan kanssa tuovat takaisin jotakin siitä, mitä kauppa oli silloin kun kauppaa tehtiin vielä toreilla ja konkreettisilla markkinoilla.
Lopuksi vielä sana verkostoitumisesta markkinapaikalla.
Ystäväni isoäiti oli torikauppias sodan kahta puolen. Hänen ruotsinkielisestä nimestään ei sitä huomannut, mutta hänen sukutaustansa oli venäjän puolella ja hän pärjäsi aivan syntyperäisen tavoin neljällä kielellä.
Hänen toripaikkansa naapuri oli sukunimeltään venäläinen. Kun sota alkoi, alkoivat muut torikauppiaat painostaa tätä kaverini mummon naapuria. Tässä vaiheessa torimummo alkoi puhumaan naapurinsa kanssa vain ja ainoastaan venäjää.

Helsingissä oli siihen aikaan vallankumousta paenneiden yhteisö, joka oli tottunut tekemään ostoksensa torilla. Iso osa näistä venäläisperäisistä toriasiakkaista alkoi silloin suosia kaverini isoäidin myyntitiskiä ja tätä jatkui aina 50-luvun loppuun asti, jolloin torimummolle tuli noutaja.

Hän verkostoitui ja kommunikoi, löysi sen kautta oman asiakasryhmänsä, joka piti hänet bisneksessä loppuun asti.