Avainsana-arkisto: kauppa

Kansallinen rajatila

Viro2004 (50)Varmasti emme tiedä, mutta eräät kielitieteilijät ovat muutaman säilyneen sanan perusteella arvioineet, että vielä 200-luvulla nykyisen Belgian alueella asui suomensukuista kieltä puhuvia, ja sama kansanpirstaleiden ketju olisi ulottunut kansainvaellusten alussa Friislandista pitkin rannikkoa Samotigian kautta Balttiaan, Suomenlahdelle ja Karjalan kautta itään.

Vandaaleja pidetään ilmeisesti suomensukuista kieltä puhuneina, samoin heruleja. Eräs saksalainen kielitieteilijä pitää kantagermaania kielenä, jossa suomensukuisen kantakielen päälle on asennettu indoeuroopalaiset asetukset. Jatka lukemista Kansallinen rajatila

Sanoja bisneksestä – Internet

Julkaistu Bisnes.fissä 18. syyskuuta 2006

Kun olen miettinyt näitä “sanoja bisneksestä”, sivuutin ensin tämän. Ikään kuin olisin sivuuttanut auringon, kun puhun hyvän elämän edellytyksistä. Minulle Internet merkitsee sekä työn että yksityiselämän kannalta keskeistä kommunikaation ja informaation välittämisen välinettä. Käytän sitä myös tiedon välittämiseen.

Tyydyn tässä vain keveään viittaukseen ja jätän tarkoituksella sanomatta keskeisiä asioita, joihon palaan vielä myöhemmin.
Verkon keskeisiä etuja bisneksessä on se, että se kertoo asiakkaalle aina jotakin eikä periaatteessa jätä ikinä täysin asiakasta heitteille.
Tässä on itse asiassa eräs verkon vaaroistakin: mitä informaatiota verkko antaa asiakkaalle.
Jos yritys on verkkopassiivinen eikä se ole tehnyt itselleen verkko- ja viestintästrategiaa, verkko toimii yritystä vastaan. Käytännössä yrityksen on aina oltava verkkoviestinnässään aktiivinen ja mietittävä loppuun asti asiat, jotka se haluaa sanoa verkossa.
Jos yritys ei ole verkossa, kertoo sekin jotakin yrityksestä. Yleensä poissaolo vaatii nykyään selityksen ja se taas olisi helpointa tehdä verkossa.

Web.2.0 ja sosiaalinen media koetaan monissa yrityksissä riskiksi. Tämä näyttää huolestuttavan erityisesti mediataloja. Keväällä minulle soitti eräs toimittaja tunnetusta ja suuresta mediatalosta, ja haukkui verkkoterroristiksi, josta olen erittäin mielissäni.
Soittaja kertoi, että he ovat syystäkin huolissaan. Toisaalta vain ne yritykset, jotka ovat huolissaan, ovat syystä huolissaan.

Ammattinsa osaaville toimittajille, mainosmiehille ja markkinoinnille yhteisöllinen media tarkoittaa uusia mahdollisuuksia, näköaloja ja kokonaan toisenlaista tulevaisuutta. Ne jotka eivät ole mukana, eivät enää jää edes tienlaitaan, vaan tiedon valtatien päällyste tulee hautaamaan heidän muistonsakin.
On selvää, että tulevaisuuden viestinnän menestyjät ovat kovin toisenlaisia kuin menneisyyden puhuvien päitten maailmassa.
Paitsi että verkko merkitsee myyjälle kaiken aikaa auki olevaa väylää asiakkaan luokse, verkko palvelee myös ostajaa. Hänellä on ympärivuorokauden väline, jonka kautta hän voi etsiä tietoja haluamistaan tuotteista.
Se avaa mahdollisuuden etsiä sopiva myyjä mistä tahansa maailmankolkasta. Tämä muuttaa radikaalisti ostajan asemaa verrattuna vanhaan maailmaan. Eli aikaan ennen Internetiä.

Globalisaatiosta piruja seinille maalaavat eivät ole kokonaan väärässä, mutta he ovat totaalisesti hakoteillä.
Internet on globalisaatiota ja se on täällä nyt.
Sitä sinänsä on aivan turha vastustaa, mutta siihen voi sopeutua ja sen vaikutuksia voi eri tavoilla kanavoida. Sitä ei voi kieltää, se on realiteetti jonka kanssa on jokaisen yhteiskunnassa mukana olevan pystyttävä elämään.
Ostaja ja myyjä voivat molemmat toimia globaalisti informaatio- ja tavarakaupassa. Tämä globalisoi niin asiakkaan, tuottajan, myyjän, kuluttajan kuin työläisenkin. Palvelukaupastakin osa on mahdollista hoitaa netin kautta.
Internet alentaa kaupankäynnin kuluja, ja tämä mahdollistaa myös entistä pienempien yritysten globaalin toiminnan. Pienikin tuottaja voi tavoittaa kuluttajan kaikkialla, missä on ostovoimaa.

Tilanne muistuttaa minua erään kaupan kuolemasta:
Aikoinaan meidän lähellä oli neljä kauppaa, joilla oli miltei samankokoiset liiketilat ja samanlaiset valikoimat. Yksi näistä kaupoista lähti eräässä vaiheessa luisumaan alaspäin. Syy oli kommunikaatio ja sen puute.
Kotikonnuillamme on perheitä, jotka käyttävät alueen palveluja jopa neljännessä polvessa. Kun poikani oli hieman toisella kymmenellä, hän alkoi tehdä perheemme perusostokset, maitotuotteet ja leivät. Hän ei koskaan käyttänyt tuota kauppaa, jos sai itse valita.

Kyse oli tavasta, jolla he kohtelivat lapsiasiakkaita. Kauppias oli jopa ohjeistanut henkilökunnan sivuuttamaan lapset jonoissa. Lapset muistivat tämän. Kun uusi sukupolvi asiakkaita kasvoi ostosikään, he eivät käyttäneet tätä kauppaa.
Kauppias teki konkurssin.
Sosiaalinen media ja yhteisöllisyys eivät ole mitään uusia juttua, mutta uudet välineet laajentavat niiden merkitystä uudella tavalla. Vaikka me olemme aina eläneet sosiaalisten vuorovaikutusten ja niistä syntyvien merkitysten kentässä, Internet merkitsee sen globalisoitumista ja tiedon, myös sosiaalisen verkoston, jakamisen nopeutumista.

Vanhassa maailmassa kesti 10-20 vuotta ennen kuin tieto yhden kaupan palvelutasosta oli riittävän laaja jotta se tavoitti ostoksia tekevän sukupolven. Nyt tieto palveluista, tuotteista ja niiden laadusta
tavoittaa asiakkaan välittömästi ja tieto leviää nopeammin kuin kukaan uskalsi ajatella 20 vuotta sitten.
Osaltaan tähän vaikuttaa myös tarjonnan määrä. Niukkuuden yhteiskunnassa oli myyjän markkinat. Nyt jokainen myyjä joutuu tekemään työtä myydäkseen.

Siinä yhteydessä myyjän sosiaaliset taidot, verkostoituminen ja yhteistyö asiakkaan kanssa tuovat takaisin jotakin siitä, mitä kauppa oli silloin kun kauppaa tehtiin vielä toreilla ja konkreettisilla markkinoilla.
Lopuksi vielä sana verkostoitumisesta markkinapaikalla.
Ystäväni isoäiti oli torikauppias sodan kahta puolen. Hänen ruotsinkielisestä nimestään ei sitä huomannut, mutta hänen sukutaustansa oli venäjän puolella ja hän pärjäsi aivan syntyperäisen tavoin neljällä kielellä.
Hänen toripaikkansa naapuri oli sukunimeltään venäläinen. Kun sota alkoi, alkoivat muut torikauppiaat painostaa tätä kaverini mummon naapuria. Tässä vaiheessa torimummo alkoi puhumaan naapurinsa kanssa vain ja ainoastaan venäjää.

Helsingissä oli siihen aikaan vallankumousta paenneiden yhteisö, joka oli tottunut tekemään ostoksensa torilla. Iso osa näistä venäläisperäisistä toriasiakkaista alkoi silloin suosia kaverini isoäidin myyntitiskiä ja tätä jatkui aina 50-luvun loppuun asti, jolloin torimummolle tuli noutaja.

Hän verkostoitui ja kommunikoi, löysi sen kautta oman asiakasryhmänsä, joka piti hänet bisneksessä loppuun asti.

Annoin palautetta Stockmannille

Tämä on julkaistu aikaisemmin 16. kesäkuutta 2014 FacebookissaJa miksi en käy teillä?

Yksi asia on se, että ainut vakituinen tuote, mitä ostin teiltä, katosi teidän valikoimistanne.

Silloin sitten, samalla kuin ostin sukkani, saatoin ostaa solmion, taskuliinan, hatun tai kalvosinnapit lahjaksi, kulkea osastolle lähi herkkuosaston ja…

Nuo sukat taitavat muutoin maksaa 1,6€ enemmän verkkokaupassa, josta ne nyt ostan, mitä teillä niistä maksoin, mutta toisaalta, mun ei tarvi lähteä Stockmannille, joten säästän kuitenkin aikaani sen edestä.

Sitten teidän nykyinen shop in shop mallinne.

Sanotaan, että kaupan pitäisi olla elämyksellinen.

Kaikki elämykset eivät ole hyviä, sanoi minulle kerran Mikko Honkakorpi.
Se pitää paikkansa.

Tietysti se että vituttaa, on elämys.

Viime syksynä, kun kävin teillä viimeisen kerran, halusin ostaa mustan slipoverin.

Kari Hiito oli ajanut tätini kuoliaaksi ja koska en tiennyt minkälainen sää hautajaisissa olisi, halusin slipoverin, mustan.

Ensimmäinen myyjä yritti myydä mulle villapaitaa. koska ei ilmeisesti erottanut slipoveria villapaidasta.  Mutta minä tiedän miten vaikeaa on saada kunnon palveluskuntaa, teidän kilpailijanne yritti myydä minulla pikkutakkia bleiserinä ja toinen derbyjä oxfordeina.

Mutta toinen myyjä yritti selittää minulle että minun pitäisi juosta ständitä toiselle, koska tuolla on tämän merkkisiä ja täällä tämän merkkisiä

En minä tullut teille harjoittamaan kuntoilua, vaan ostamaan mustan slipoverin tätini hautajaisiin. Ja on ihan sama, minkä merkkinen se slipoveri on. Miten vaikeaa olisi pistää hylly, jossa on slipoverit, ja toinen, jossa on villapaidat.

Hyllyssä sitten ne voivat olla mallin, nimen, merkin, värin tai vaikka silmukkaa per tuuma järjestyksessä, kunhan minun ei tarvi juosta sen perässä.

Katsoin lähimmän.

Menin kotiin.

Tilasin slipoverin englannista. Kohtuu hintainen, villasekoitetta, mukava, nopeasti toimitettuna.

Kivijalkakaupan kilpailuetu on heti. Jos mä joudun vaeltelemaan ympäri taloa tuollaisen perustuotteen vuoksi, se ei enää ole heti. Se on 10 tai 20 minuutin päästä.

Akateemisella tulee vielä joskus käytyä, kun osuu kohdalle. Lehdet ja kirjat ostaa vielä usein selaamalla, tässä ja nyt.

Slipoverin voi tilata rinnanympärysmitalla, mutta mittanauha ei vielä riitä mieleni ympärille.