Avainsana-arkisto: Eurooppa

Kolme kirjettä roomalaisille 2

2015-07-27 16.06.38Kuten hullut palaavat aina temppeliherroihin, palaa Eurooppa aina Kaarle Suureen.
Kaarle Suuren imperiumin kantava voima oli Keisariuden ajatus. Keisarin valta käsitettiin yhtenäisen ja eheän valtakunnan kuvaksi ja samaan aikaan kuitenkin Frankkien valtakunta oli erittäin monimutkainen järjestelmä heimovaltakuntia, joiden erilaisuuden sitoi vain Kaarlen persoona ja ajatus keisarikunnasta.

Frankkien jälkeen alkoi eurooppalaisen kulttuurin lokalismi ja se purkaantui kolmeksi hyvin erilaiseksi kulttuuripiiriksi, joista pitkällä aikavälillä dynaamisin oli se, joka oli suhtautui avoimin muihin kultuureihin, vaikka samaan aikaan oli eräässä mielessä hyvin umpimielinen.

Ranskalaiset ovat lahjakkaita apinoimaan kaikenlaisia kulttuurikansojen luomuksia, ja jos ihmisellä ei ole laisinkaan omaa sivistystä, hän saattaa jopa uskoa ranskalaisten progandan Ranskasta sivistysmaana. Jatka lukemista Kolme kirjettä roomalaisille 2

Turkkia ei voi viedä karhulta, ennen kuin karhu on kaadettu

Niin kauan, kun Turkissa ei ole sisäistetty sitä, että valta perustuu sopimukseen, ei Turkin paikka ole Euroopassa.

Niin kauan, kun Turkissa on yksikin valtiolta joskus kiduttamisesta palkkaa saanut tai siitä eläkettä nauttiva, ei Turkin paikka ole Euroopassa.

Niin kauan kun Turkin parlamentissa on yksikin jäsen, joka on ollut kannattamassa sotilaallista invaasiota Euroopan Unioniin kuuluvan tai kuuluneen valtion alueelle, Turkin paikka ei ole Euroopassa. Jatka lukemista Turkkia ei voi viedä karhulta, ennen kuin karhu on kaadettu

Turkin hihasta karvas kalkki

Ihmiset kuvittelevat, kuten ymmärrettävää onkin, että Ranskan suuri vallankumous oli jonkinlainen köyhälistön operaatio ja että siinä kaadettiin feodalismi. Tämä johtuu siitä, että rahvas tuotti tykinruokaa, ja siitä saa dramaattisempia maalauksia, kuin niistä salonkileijonista, jotka ottivat vallan. Ja Ranskassa ei ollut feodalismia joka kaataa, sillä kuningas oli vienyt feodaaliluokan vallan aikaa sitten, jättänyt sen etuoikeudet puudeleilleen, jota tavataan kutsua aristokratiaksi. Jatka lukemista Turkin hihasta karvas kalkki

Maustekauppaa ja turkinpippureita

Kun Itä-Rooma luhistui, oli lännessä talous jo noussut niin pitkälle, että rahatalous oli elpynyt. Minä voisin aivan hyvin kirjoittaa tästä samantien 26 sivua, miten ja miksi lännentalous elpyi, mikä merkitys siinä oli reiteillä, mikä villalla, mikä Salernon akatemialla, Muhamed II ja kardinaali Mendozalla.

Oleellista kuitenkin oli, että rahatalous elpyi lännessä, ja 1400-luvulla pankkiirit tekivät jo kannattavaa liiketoimintaa. Jatka lukemista Maustekauppaa ja turkinpippureita

Ottomaanien sohvanvaltaajat

Lännessä siirryttiin, kun suuret väestösiirrot olivat ohitse, askel askeleelta kohden keskitetympää hallintoa. Feodalismista alettiin luopua, pääosin sopimus menettelyn kautta, ja siirtyä patrimonialismiin. Näin mm. Englanti siirtyi, vaikkeivät he sitä tajunneet, pois feodalismista 1000-luvulla, Ranska ja Italia 1300-luvulla, Espanja 1500-luvulla. Saksa on tapaus sinänsä, siellä feodalismi oli tavallaan olemassa, paikoitellen, 1700-luvun loppuun asti, mutta toisin paikoin, kuten Itävallassa, Baijerissa, Saksissa ja Preussissa, siirryttiin patrimonialismiin 1500-1600 luvuilla. Jatka lukemista Ottomaanien sohvanvaltaajat

Eurooppa; Markkinat ja sopimusyhteiskunta

Henrik VIII, yksi modernin ajan luojista
Henrik VIII, yksi modernin ajan luojista

Ihmiset kuvittelevat renessanssin olevan vain taidehistoriallinen periodi. Se on valitettava väärin ymmärrys.

Euroopassa oli alkanut pikku säpinä 1400-luvun lopulla.
Medicit ja Fuggerit olivat luoneet ensimmäiset kansainväliset pankkiiriliikkeet. Fuggereiden valta perustui metallikauppaan, Medicit tekivät ensin rahaa rahoittamalla villakauppaa ja ostamalla tuotolla muutaman paavin.

Fuggerit rahoittivat Kaarle V:n vaalikampanjan, mutta Kaarle ei maksanut velkojaan. Jatka lukemista Eurooppa; Markkinat ja sopimusyhteiskunta

Venäjän taika: Euroopan tie

Tämä on julkaistu edellisen kerran 28. tammikuuta 2007

Tämä artikkeli on osa sarjaa Venäjän Aika ja Euroopan ikkunat

Kun katsoo Eurooppaa hieman kauempaa, näkee että Eurooppa on niemi Aasian kyljessä, rysänperä, jota rikkovat syvät lahdet ja niemen repaleet. Päälle änkeävä Afrikka on pakottanut Euroopan joustamaan ja nousemaan maasta Pyreneiltä Tatralle.

Rikkonainen maasto ja asema maailman reunalla, kaikkinensa siedettävien, mutta monipuolisten sääolosuhteiden kanssa, on luonut tilanteen, jossa melko pienellä alueella on ollut useita, keskenään suhteellisen kilpailukykyisiä kielikulttuuria alueita. Jatka lukemista Venäjän taika: Euroopan tie

Venäjän taika ja Euroopan ikkunat: Alustuksena

Seuraava kirjoitus on alunperin kirjoitettu jo yli viisitoista vuotta sitten, ja julkaistu silloin Talentum omistamassa Duuni.net palvelussa.  Julkaisen nyt uudelleen sarjana, joka on päivätty sanoin, kun viimeksi julkaistessa, 2005.

Sattuneesta syystä, josta myöhemmin lisää, haluan jälleen kerran muistuttaa ettei Venäjä ole Eurooppalainen valtio, eikä se tule sitä koskaan olemaan.

Länsimainen, eurooppalainen, demokratia perustuu tiettyyn historialliseen kehitykseen.
Tuollaista kehitystä ei voi sillä tavoin tiivistää, että jossakin maassa voitaisiin muutamassa vuosikymmenessä siirtyä länsimaiseen järjestelmään.
En sano, ettei olisi mahdollista, että joskun Venäjällä olisi länsimainen demokratia, mutta se ei olisi silloin Venäjä, länsimainen tai demokratia.

Suomi mahtuu länsimaisen demokratia käsitteen alle juuri ja juuri, ja silloinkin jää vähän kantapäätä ulos tai varpaita kivistää, mutta sillä ei ole juuri väliä, sillä me olemme niin merkityksettömiä muille kuin itsellemme.

Mutta ajatus Venäjän länsimaistumisesta tai demokratisoitumisesta yhden tai edes kolmen sukupolven aikana johtaa pettymyksiin ja suuriin ongelmiin.

Tätä minä olen sanonut ja sanon taas.

Vain ne asiat, jotka me hyväksymme, ovat hallittavissa.

Ajatelkaapa sadetta.
Jos ette hyväksy sateen realismia, sitä että sataa, ette te myöskään avaa sateenvarjoa.
Silloin kastutte, laisinkaan riippumatta siitä, hyväksyttekö te sadetta tai ei.

Samalla tavalla meidän on hallitaksemme suhdettamme Venäjään, ensin hyväksyttävä Venäjä.
Venäjä on venäjä.

Tämä ei tarkoita sitä, että ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi, vaan tarkoittaa sitä, että ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi.

Se että hyväksymme Venäjän todellisuuden, ei tarkoita sitä, että meidän tulisi suhtautua siihen alentuvasti tai ylimielisesti, vaan kunnioittaa sitä että se on totta.

Tämän todellisuuden kunnioituksesta käsin meidän on sitten toimittava, niin että Venäjä, ja sen olemassa olon todellisuus, pysyvät hallinnassa. Kun se on hallinnassa, se voi muuttua.

Venäjän oma todellisuus on tällä hetkellä kadonnut, kansallinen identiteetti sopeutuu uuteen ajatteluun, mutta mitä se on?

Kremlin virallinen lehti on, kuten jokin aika sitten, julkaissut kruununtavoittelijan haastattelun, jossa kenties on näkyvissä tuulen haistelu; palautuuko Venäjän identiteetti Imperaatorin ympärille?

Jos näin on, onko Putin Monk ja imperialisti?

Koska Kreml on mitä on, onko Venäjän hallitus aina imperialistinen? Paskantaako Venäjän karhu metsään?

Viimeaikaiset Venäjän rajaloukkaukset ja Venäjällä tapahtunut slavistinen kehitys, ovat herättäneet keskustelua minun tuttavapiirissäni, ja vaikka olenkin asiaa yrittänyt heille valottaa, sanomani ei ole oikein mennyt auditiivisesti perille, johtuen varmaan osittain keskustelun luonteesta ja puutteellista taustatiedoista, joita keskustelun aikana on ollut vaikea korjata.

Tästä olisi perin helppo livetä kuullun ymmärtämiseen ja siihen tapaan millä ihmiset ajattelevat, mutta pysykäämme Venäjällä.

Eräs ongelma, mikä ihmisillä on Venäjän ymmärtämisessä, on siinä, että Suomi on demokratia, eikä Suomi ole vain demokratia, vaan Suomi on suomalainen demokratia osana EU:n Unionia.

Venäjä ei ole demokratia, eikä se ole, uskokaa huviksenne, osa Eurooppaan.
Demokratia ei ole mikään tyhjiö, joka automaattisesti imee itseensä kaikki yhteiskunnat. Pikemminkin päin vastoin.

Länsimainen demokratiakaan ei ole mikään monoliitti, vaan kaikkialla missä sitä on, siitä on aina olemassa kansallinen versio, jopa niinkin, että siitä on olemassa hyvinkin paikallisia versioita, riippuen olosuhteista.

Vertailun vuoksi kirjoitan tässä nyt rinnan Euroopan ja Venäjän kehityksestä. Kirjoitus ei täsmää aina ajallisesti tai edes aiheen mukaan, mutta saatan kuvitella sen silti auttavan hahmottamaan Venäjän ja Euroopan kulttuurien ja järjestelmien syvää erilaisuutta.