Aihearkisto: Taideluomia ja designiä

Harmajan Suuri…

Nyt kun Guggis on nurin, niin entä jos rakennettaisiin jotakin omaperäistä, omaehtoista ja jotakin, mitä ei ole missään muualla.

Rakennetaan Harmajan Suuri Mulkku.

Harmajan Suuri verrattuna nykyisiin rakennuksiin.
Harmajan Suuri verrattuna nykyisiin rakennuksiin.

Harmajan pienten luotojen ympärille pengerrettäisiin ensin vähän laajempi saari.
Ja siihen sitten Harmajan Suuri Mulkku. Jatka lukemista Harmajan Suuri…

Sen seitsemän novellia: Bragalonen poliisi, sivu 7

Ylikomissario Capratorrente puhuttelee nuorta komissariota

Julkaisen seitsemästä novellistani otteen sivulta seitsemän.

Se oli järjettömän kylmäverinen. Yhden illan aikana mies pilkotaan elävältä omassa asunnossaan, talossa jossa asuu muitakin ihmisiä. Sen järjestelmällisyydessä taas oli jotakin sairasta intohimoa. Ei ihmistä pilkota elävältä sattumalta, eikä toisaalta siinä ollut mitään järkeä. 
Jatka lukemista Sen seitsemän novellia: Bragalonen poliisi, sivu 7

Sen seitsemän novellia: Bragalonen turisti, sivu 7

Julkaisen otteen seitsemästä novellista seitsemänneltä sivulta.

Braglonen turisti

Lady Agatha
Lady Agatha


Gaius Cluskey oli ollut komea ja hurmaava mies, toistakymmentä vuotta häntä vanhempana mies vaikutti kypsältä, vakaalta ja turvalliselta. Gaius oli setänsä holhottina kasvanut sisäoppilaitoksessa ja tuleva baronetti.

Lady Agatha Clarkswell of Marmothall meni naimisiin muutamaa kuukautta kosinnan jälkeen, nopeammin kuin pidettiin sopivana,  mutta sai kuitenkin esikoisensa säädyllisesti puolitoista vuotta myöhemmin.

Äidin isä antoi heille häälahjaksi talon likeltä Lambeth Palacea, joka nyt ei kenties ollut aivan sitä tasoa, jota olisi hänen asemassaan voinut odottaa, mutta tilava ja sopiva heille.

Kun hänen miehensä setä kuoli, tuli Gaiuksesta Sir Gaius. Perintö oli pienempi kuin he olivat odottaneet. Ensin Gaius oli työssä sähkölaitteita valmistavassa yrityksessä, mutta kun Lady Agathan isä kuoli, jätteän veljelleen kartanon ja arvonimen ja tyttärelleen huomattavan äidin perinnön, irtisanoutui Sir Gaius työstä jossa ei viihtynyt ja alkoi maalata akvereilla.

Pahat kielet sanoivat Sir Gaiuksen suurimman taiteellisen saavutuksen olleen Marmothallin jaarlin tyttären sutaisu. Lady Agathan korviin tämä kantautui vasta sitten kun hän oli jo lakannut välittämästä siitä mitä ihmiset sanoivat.

Sen seitsemän novellia, Bragalonen kreivi, sivu 7

Julkaisen seitsemästä novellista otteen sivulta seitsemän

Bragalonen kreivi

Näin kului aikaa, kunnes erään kuun toisen torstain jälkeisenä maanantaiaamuna, 12 tai 15 vuotta miehen kaupunkiin muuton jälkeen jokin oli toisin.

Kreivi ja hänenkoiransa
Kreivi ja hänenkoiransa

Se oli talvea. Sää ei ollut mitenkään parhaimmillaan, jos kohta ei pahimmillaankaan, kun vihreään lodentakkiin ja siniseen lippalakkiin pukeutunut mies avasi oven ja lähti ulos koiran kanssa tarkalleen kello 7.40. Mies käveli määrätietoisesti kohden Itäsiltaa ja pysähtyi sillan viereen koiransa vuoksi hetkeksi, käveli yli sillan ja katosi entisen kalatehtaan nurkan taakse. Jatka lukemista Sen seitsemän novellia, Bragalonen kreivi, sivu 7

Sen seitsämän novellia: Bragalonen murhamies, sivu 7

Julkaisen seitsemästä novellistani otteen sivulta seitsemän.


Bragalonen murhamies.

Iltapäivällä, lounasajan mentyä mies, johon tuskin kukaan kiinnitti huomiota, tuli kahvilan terassille ja tilasi kahvin ja grappan ja asettui lukemaan lehteään. Pöydän alle hän laittoi ruskean, tavallisen näköisen, salkun.

Ranskalainen parveke
Ranskalainen parveke


Jonkin ajan kuluttua vihreästä ovesta tuli nukkavieru mies, pukeutuneena harmaaseen pikkutakkiin ja tummanvihreisiin housuihin. Paita oli vaihtunut vaalean siniseen, jonka kaulus ei olisi kestänyt tarkempaa tarkastelua, mutta sointui takkiin, ja kaulaan oli ilmestynyt solmio, joka olisi sopinut vain minestronekeiton kanssa.

Mies katosi kadulta, ennen kuin kahvilassa istunut mies nousi ja käveli vihreälle ovelle, otti taskustaan ruuvimeisselin ja avasi oven sillä kuin avaimella. Oven takana oli kapea pahan hajuinen portaikko, jonka seinän tahrat näyttivät olevan siirretty jostakin vielä vanhemmasta talosta.
Mies laski salkun lattialle, veti taskustaan lippalakin päähänsä, riisui takkinsa käsivarrelle ja kääri hihansa lähti nousemaan portaita. Tullessaan ensimmäisen oven kohdalle, hän koputti, koputti uudelleen ja vielä kerran, ennen kuin oven takaa huudettiin “Tullaan, tullaan… Ei sitä ovea tarvitse piestä, tulen kun ehdin!” Ovelle ilmestyi mies törkyisessä paidassa ja vatsa housun kauluksen päälle roikkuen.
-”Olin nukkumassa. Olen sataman yövartija ja yritän nukkua.”
-”Suokaa anteeksi, edustan Infallibile-kirjoituskoneita…” kysyi mies laatikoa pidellen täydellä livornesen murteella, hieman alennetulla äänellä.

Sen seitsämän novellia: Bragalonen laulaja, sivu 7

Julkaisen seitsemästä novellistani seitsemännen sivun.

Bragalonen laulaja

Se oli Zürichissa, hän muisti sen, hän oli laulanut kolmatta kertaa Carmenia, kun hänen katseensa osui orkesterisyvennykseen, kun siellä oli ollut tyttö, huilu kädessä.

Bragalonen lahti
Bragalonen lahti

Punatukkainen tyttö ei kertaakaan nostanut katsetta nuoteista kun hän lauloi.
Hän kurotti ääneensä kaiken kaipauksen, kaiken kaihon ja lempeyden ja tunsi miten yleisö otti sen vastaan, tunsi yleisön hänen äänensä sai yleisön hehkumaan ja tunsi miten yleisö otti hänet.

Mutta tuo punatukkainen huilisti ei kertaakaan nostanut katsettaan nuoteista.

Kun esitys oli ohitse, hän yritti tavoittaa tuota tyttöä, mutta turhaan. Ennen kuin hän ehti tavoittaa huilistin, oli tämä jo lähtenyt.

Hän muisti, seuraavana kerran neljä viikkoa myöhemmin, tyttö ei taaskaan nostanut katsettaan, mutta hän tavoitti tytön esityksen jälkeen. Heidät vihittiin seuraavana vuonna.

Vanha mies kuuli aploodit ja yritti kumartaa, mutta se ei onnistunut. Miksi se ei onnistunut.
Joku puhui ja kertoi että hänen tekniikkansa ei ollut täydellinen, mutta äänen sointi ja tapa koskettaa yleisöä olivat ainutlaatuiset.

Sen seitsämän novellia: Bragalonen Mahtimiehiä, sivu 7

Julkaisen seitsemästä novellistani otteen sivulta seitsemän. Ensimmäisenä Bragalonen Mahtimiehiä:

 

Mahtava Bragalone
Mahtava Bragalone

Sataman suulle ei ollut enää mailiakaan, kun tuulen suunta vaihtui ja alus alkoi armotta painua etelässä olevia basalttiriuttoja kohden. Markiisi katseli itse, kuinka aallot paiskasivat pienen aluksen kalliota vasten ja se pirstoutui kuin kanahäkki, puun ja rojun jäädessä kellumaan kuohuvaan veteen. Jatka lukemista Sen seitsämän novellia: Bragalonen Mahtimiehiä, sivu 7

Frakki

Tämä artikkeli on osa kokonaisuutta, ”Sata sanaa vaatteista” ja näkyy vain rajoitetun ajan.

Frakki on nykyään kaikkein hienoin miesten juhlapuku,

Frakki, vapaa-ajan asuista kaikkien mukavin
Frakki, vapaa-ajan asuista kaikkien mukavin

Frakki, siis aito frakki, eikä mikään tanssiorkesterin bulkkipuku, on jokaiselta yksityiskohdaltaan vaativin vaate valmistaa, mitä oikeastaan onkaan, valmistettu parhaista materiaaleista ja oikein tehdyn frakkin pelkkä käännesilkki maksaa noin 100€ ja jos sen kiinnityksessä pistää yhdenkin piston väärin, kangas on pilalla.

Koska frakin istuvuuden pitää olla juuri, eikä sinne päin, se edellyttää suurinta huolellisuutta mittauksesta prässäykseen, eikä missään yksityiskohdassa saa yrittää yli siitä missä aita on alin. Sellaista ei ole. Jatka lukemista Frakki