Alkujaan oli tarkoitus viettää viimeinen päivä käymällä Lefkadan kaupungissa, saaren pohjoisessä kärjessä, missä salmi erottaa sen mantereesta, mutta iltamyöhällä päätimme että emme, koska molempien jalat olivat aika paskana. 
Vaimo kävi vielä vesijuoksemassa ja minä tuijottelin Scorpiokselle Jatka lukemista Nidri jää taakse
Aihearkisto: Matkoilla
Nidrin sunnuntai
Se oli viimeinen täysi päivä.
Aamu otettiin rennosti.
Me ollaan siinä aika hyviä.
Vaimo kävi uimassa ja vesijuoksemassa.
Ja minä istuin varjossa auringon alla.
Iltapäivä kävelimme satamaan, hitaasti.
Kylä oli hiljainen, mutta paljon lähdössä olevia turisteja laukkuineen.
Onnistuimme sitten näkemään kyllä hyvin tyypillisen, tekisi mieleni sanoa, kliseisen kreikkalaismummon. Jatka lukemista Nidrin sunnuntai
Ms Christina ja sen miehistö
Matka Christinalla päättyi sinne, mistä se alkoikin, Nidrin satamaan.
Jollakin tavoin tuntuu haikealta edes kirjottaa siitä… Oikeastaan tuntuu että joutuisi lopettamaan tuon upean matkan uudelleen, vaikka toivoisi olevansa siellä edelleen, sinisen taivaan alla, sinisemmän meren aalloilla.
Laivan miehistö huolehti meistä loistavasti.
Kapteeni oli kohtelias, huumorintajuinen ja erittäin lämmin persoonallisuus, joka sai tuntemaan olon turvalliseksi ja huolehdituksi.
Matka Onassiksen saarelle
Kolomoksen jälkeen sitten länteen.
Ensin matka kävi ohi Meganissin suuren saaren.
Se on saariston suurimpia saaria, vaikkakin vain pari tuhatta asukasta, ja sen oli pitkään siinä rinnalla, kun purjehdimme sen sivuitse takaisin kohden Nidriä, ja viimeistä kohdettamme Joonian risteilyllä, Scorpiosta.
Käännekohta – Asproyialin ranta
Seuraavaksi purjehdimme kohden Kalamosta.
Toisinaan Christina purjehtii Kalamoksen satamaan, ja matkustajilla on mahdollisuus vierailla kylässä, mutta nyt purjehdimme kylän ohitse matkan päästä, kohden pohjoista. Jatka lukemista Käännekohta – Asproyialin ranta
Joku kastos varpaansa?
Matka jatkui Kastoksen satamasta pohjoiseen
Maissa oltu tunti oli kenties loistavan lomani paras tunti, jos kohta jalat olivat hieman kipeinä, niin ne olisivat olleet joka tapauksessa. Jatka lukemista Joku kastos varpaansa?
Kastos vaan!
Formekulan jälkeen matka jatkui seuraavalle saarelle.
Kastos on pieni saari kuntansa ääressä, 50 kilometrin päässä kuntakeskuksessa, jossa aikaisemmin on ollut niin oma koulu kuin sairaalakin. Jatka lukemista Kastos vaan!
Formekula – Η θάλασσα, η θάλασσά μας, τη Μεσόγειο
Matka jatkui Papanikolisin luolalta kaakkoon, ohi Meganisin eteläkärjen.
Vaimoni oli varsin vaikutettu, ja nautti matkasta jo nyt.
Vaimolleni valokuvaus on tärkein harrastus, ja iso osa blogin valokuvistakin on hänen ottamiaan, joskin suurempi taitaa olla minun.
Yksi tämän matkan kuvien perusteella suunniteltu kuvio on ”Clear focus from near Nydri” Jatka lukemista Formekula – Η θάλασσα, η θάλασσά μας, τη Μεσόγειο
Nidri, sinisempi taivas ja maailmansodan historiaa.
Olimme ostaneet oppaalta, Aarolta, risteilyn Christina nimiseltä moottoripurjealuksella, ja asetuimme matkaan aamuvarhain, sillä satamassa piti mielellään olla jo kohta kahdeksan jälkeen, vaikka lähtö olisi vasta kello 9.00 tms.
Kysykää minulta miten pitkä alus oli, tai mitä tyyppiä, niin voin sepittää jotakin, mutta nyt en sano siitä mitään. Jatka lukemista Nidri, sinisempi taivas ja maailmansodan historiaa.
Nidrissä satoi
Sinä päivänä Nidrissä satoi.
Jos sanoisin että sade lankesi kuin lankesi enkeli jäiseen asfalttiin Franzenin kadun risteyksessä, valehtelisin.
Tai jos sanoisin, sateen langenneen kuin lankesi Don Alfonso de Medina y Terragon y Domencio Rio de Janeiron tangohuoneen takahuoneessa, valehtelisin.
Ei, sade lankesi kuin Heikki Virtanen matkalla kotiin Kaisaniemen kadulla, tottuneesti, vain yhdelle. Jatka lukemista Nidrissä satoi