Pariin kertaan on minuun toisilla blogeilla viitattu jonkinlaisena muotiguruna.
Tiedättekös…
Suhteeni muotiin muistuttaa paljolti sutenöörin toimintaa: vitut välitän.
Minä en oikeastaan ole aktiivisen kiinnostunut muodista. En ole koskaan ollut.
Trendejä seuraan jonkin verran, mutta enemmän akateemisesta mielenkiinnosta kuin jotakin siitä omaksuakseni.
Minä olen kiinnostunut hyvistä ja tyylikkäistä vaatteista. Jatka lukemista Muoviguru
Leila-tädin letkautus varakkaasta miehestä, on muovannut minua.
Oikeasti, en muista tätä sanatarkasti, mutta henki on oikein.
“Varakkaalla miehellä omaisuudesta
yksi neljännes on rahana,
yksi neljännes on kiinteistöissä
yksi neljännes on arvopapereissa
yksi neljännes on taiteessa
ja yksi neljännes on helposti rajan yli vietävässä kullassa ja jalokivissä.”
Pelkuruus on niin halveksittua, että vain rohkeimmilla on siihen varaa.
Tänään olen vähän murheellinen.
Muutama vuosi sitten soitti ihminen vuosien takaa.
Oli nähnyt paljon vaivaa löytääkseen minut.
Minut voi olla yllättävän vaikea löytää, jos ei ole pariinkymmeneen vuoteen tavannut.
Hän kertoi minun olleen hänen lapsuutensa ainut turvallinen asia.
Minä olin kymmenen ikäinen naapurinpoika ja hän viiden vanha ruikkuinen pikkutyttö…
Hirvittävää.
Ja kaikki se on kadonnut.
Elämä on muistuttanut kuolemasta.
Väliaikaisuudestaan.
Viime vuosi oli raskas.
Yllättävällä tavalla.
Oikeastaan, minun on kai se tunnustettava, se tapaus, auton jarrutus kaatoi minut, loukkasi jalkaani, mutta tärveli vuoteni.
Jatka lukemista Sattuneesta, pahasti sattuneesta syystä….
Tällä viikolla kävi vieraita, jotka kestimme pula-ajan hengessä.
Sienet tulivat hitaasti suomalaiseen ruokavalioon.
Suurina nälkävuosina niitä suositeltiin hätäravinnoksi, mutta siitä huolimatta vasta siirtokarjalaisten leviämisen myötä ne tulivat länteen ja ei-karjalaisille tulivat tutuiksi sitten kun karjalaiset alkoivat sekottua muuhun väestöön.
Vielä minun lapsuudessani opetettiin, että kaikki sienet pitää talloa nurin, ettei kukaan ymmärtämätön pistä niitä suuhunsa, eikä äitini luultavasti ikinä pistänyt sientä suuhunsa.
Herkullista kaalia.
Tämä on suurperheen annos, meitä oli pöydän ääressä kuusi henkeä, ja silti jäi neljännes syömättä.
Kaali leikataan neljään osaan ja laitetaan suureen kattilaan, palojen väliin viipaleiden porkkanat ja ruskistettu sipuli, sekä sienet.
Keitetään hitaasti kypsäksi.
Pula-ajan omenapiirakka
Perunat hienonnetaan, muut ainekset sekoitetaan niihin ( leivinjauhe tai ruokasooda jauhoihin sekoitettuna. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikinaa voi kaulia.
Ohut taikinalevy levitetään pellille tai pannulle, sen pinnalle levitetään omenaviipaleet.
Paistetaan vaalean ruskeaksi.
Samaa taikinaa voi kuulemma käyttää pula-ajan joulutorttuihin.
Suomalaisilla oli vuonna 1918 jäsenten välinen ampumahiihtokilpailu, kun kapinallisten oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ottivat yhteen.
Koko tilanteen takana oli leivän hinta.
Suomella oli takana pitkä ja raju nousukausi.
Japanin sodassa oli Venäjä menettänyt laivastonsa ja se aloitti rajun uudelleen varustautumisen, josta Suomi hyötyi suuresti, sillä Suomella oli edullinen tullisopimus Venäjän kanssa, josta syystä Venäjä laivasto teetti Suomessa liki kaiken, mitä Suomen teollisuus vain pystyi toimittamaan.
Jatka lukemista Pula-aika ja ampumahiihtokilpailu
Syötiin aamiainen vieraiden kanssa, leipää, kasvistahnaa, vähän juustoakin, ja sitten lähdettiin kaupungille.
Kaupungilla oli kova halu lähteä syömään jonnekin, mutta mikä hyvänsä ateria olisi yksinään vastannut koko päivän ruokaa, ja ylikin, joten kävimme katsomassa neljä näyttelyä ja tyydyimme eväänä oleviin kuiviin näkkileipiin.
Illalla sitten lihalientä, uuniperunaa ja uunissa paahdettuja kasviksia.
Ja iltapalaksi vielä pari palaa leipää, päällä kasvistahnaa.
Minä olin suurimman osan päivää pahantuulinen.
Luulin että päänsäryn ja vatsavaivojen lisäksi olen saamassa hammasta kipeäksi, mutta se olikin sitten leukakaarella oleva mahtava finni. Toinen vastaava oli kyljessä, joka vaivasi yöllä niin että piti nousta hoitamaan se.
Sitten oli suonenvetoja.
Kun viimein sain unta, uneksin ruuasta, Petrossianin hummeririsotosta, joka on ollut yksi elämäni parhaita aterioita.
Suurten nälkä vuosien aikaan pahin vuosi oli 1868.
Jatka lukemista Sunnuntain pula-aika
Meidän kahden viikon pula-ajan perusta on vuoden 1942 annoksissa, mutta kuitenkin niin, että juurekset, kuten sota-aikana peruna, eivät ole säännösteltyjä.
Juuri silloin, keväällä -42, tilanne oli tiukin, vaikkakin sadothan huonontuivat koko ajan.
Vuonna 1942 / 1 066 tuhatta tonnia (70 % vuoden 1939 sadosta)
Vuonna 1943 / 1 029 tuhatta tonnia (68 %vuoden 1939 sadosta)
Vuonna 1944 / 827 tuhatta tonnia (55 %vuoden 1939 sadosta)
Vuoden 1945 sato oli vielä vuoden 1944 satoakin pienempi.
Kuitenkin lihan ja voin määrää voitiin kasvattaa vuoden 1942 loppu puolelta, vaikka sitten vastaavasti, sokerin määrä pieneni vain 250 grammaan kuukaudessa.
Lauantaina aamu lähti tavanomaisin elkein.
Leipää ja kahvia.
Tänään tuli tehdyksi aika paljon duunia, käveltyä, siivottua, laulettua, ja mitä kaikkea.
Ja se tuntui.
Vaikka söimme aamiaisen vähän tavallista myöhemmin, lounasaikaan oli aika kova nälkä, ja se vaikutti mielialaan.
Ja vatsavaivat turvottavat. Jatka lukemista Pula-aikaa ja vieraita
Pula-aika jatkui taas, lähinnä leivällä, mutta tänään oli leivän päälle sitten uunipaahdettuja juureksia, ja illalliseksi kaalikeittoa, jossa oli vähän savuluuta.
Tämä ruokavalio tuntuu mm. siinä, että kaupassa on hyvin vähän mitään, mitä voisi ostaa.
Juureksia. Siinä se.
Itselläni tämä tuntuu vatsavaivoina.
Piereskelyä, ripulia.
Ja jotenkin on tuntuma siitä, että iho oireilisi, mutta paha sanoa vielä, kuinka paljon tämä johtuu siitä.
Viiden ensimmäisen päivän jälkeen painosta on lähtenyt noin prosentin verran, mutta samaan aikaan tuntuu, että ei olisi mitoista kadonnut mitään.
Mutta sitten me joimme viinaa.
Jatka lukemista Vatsavaivoja ja pulaviinaa
Neljäs päivä meni aika hyvin.
Töissä oli hetki, jolloin vähän heikotti, sillä olin kuitenkin ollut pienillä annoksilla; aamiaiseksi kaksi palaa ruisleipää ja kaksi viipaletta juusto, lounaaksi kaksi palaa näkkileipää ja sitten oli töissä mukana hätävaranäkkileipä, jonka söin kun alkoi heikottamaan. Lisäksi asiakas tarjosi muutaman pähkinän,.
Sota-aikana monille kontaktit maalle olivat keino hankkia ruokaa säännöstelyn ulkopuolelta. 
Jatka lukemista Pula-aika maalaisserkkujen luona
