Tunnottomat kasvot

Talo oli kuin linnoitus. Korkea kivijalka, alin ikkuna rivi hyvinkin kahden metrin korkeudessa maasta, ja alakerran kapeissa ikkunoissa koristeelliset kalterit, jotka tuntuivat huonosti sopivan talon henkeen. Yläkerrassa talon joka sivulla kolme ikkunaa ja keskimmäiset niistä erkkereissä, jotka vielä korostivat talon linnamaisuutta.

Joskus 30 vuotta sitten, kun Insinööri oli ostanut talon, hän oli rakennuttanut ruman pukaman, tasakattoisen siipirakennuksen, jossa oli verstas. Poika oli joskus nähnyt valokuva talosta ennen sotaa, jolloin verstaan paikalla, talon ja autotallin välissä oli ollut vielä liuskeella laatoitettu patio. Pojasta Insinööri oli siis vandaali, mutta muutoin mukava ja rehti mies.

Kun kukat oli kasteltu, hän meni talon entisestä takaovesta verstaan puolelle, sulki takanaan vankan teräksisen Oven, kokeili vielä että se on varmasti kiinni, ja vei sitten avaimen höyläpenkin alla olevaan koukkuun. Valot pois ja ulos.

Hän sulki ulko-oven kahdella lukolla, oven omalla lukolla ja messinkirunkoisella riippulukolla, ja laittoi avaimet taskuunsa.

Kai sitä saattaisi sanoa väijytykseksi. Jatka lukemista Tunnottomat kasvot