Nidrin sunnuntai

Se oli viimeinen täysi päivä.
Aamu otettiin rennosti.
Me ollaan siinä aika hyviä.

Nidrin aidat kukassa
Nidrin aidat kukassa

Vaimo kävi uimassa ja vesijuoksemassa.
Ja minä istuin varjossa auringon alla.

Iltapäivä kävelimme satamaan, hitaasti.
Kylä oli hiljainen, mutta paljon lähdössä olevia turisteja laukkuineen.
Onnistuimme sitten näkemään kyllä hyvin tyypillisen, tekisi mieleni sanoa, kliseisen kreikkalaismummon. Jatka lukemista Nidrin sunnuntai

Largo: Lauantaipäivä Nidrissä

Perjantaina päivän huikean merireissun jälkeen käytiin vielä syömässä girokset, jättiannokset, sitten könkättiin hotellin terassille juomaan hieman viiniä, ja sitten suihkuun ja nukkumaan.

Loistava perjantai jäi vuorten varjoon auringon laskiessa
Loistava perjantai jäi vuorten varjoon auringon laskiessa

Lauantai.
Hiljaiseloa.

Yksi syy, miksi lähdimme Nidriin, oli se, että ajattelimme ettei siellä olisi mitään.
No siellä oli Christina, mutta ei kovin paljon muuta.
Se sitten pisti mielikuvituksen kuplimaan.
Suunnittelin paljon uusia vaatteita.
Ensin meni aikaisemmin suunnittelemani pyöräilytakki ihan uusiksi, valmistuskustannukset laskivat todella paljon (no toisaalta, kyllä sen silti voisi toteuttaa kalliisti )

Sitten suunnittelin pyöräilyhousut ja niihin säärystimet, vähän uudelleen lämmitin niissäkin vanhoja, hyvin vanhoja juttuja. Jatka lukemista Largo: Lauantaipäivä Nidrissä

Ms Christina ja sen miehistö

Matka Christinalla päättyi sinne, mistä se alkoikin, Nidrin satamaan.

Jollakin tavoin tuntuu haikealta edes kirjottaa siitä… Oikeastaan tuntuu että joutuisi lopettamaan tuon upean matkan uudelleen, vaikka toivoisi olevansa siellä edelleen, sinisen taivaan alla, sinisemmän meren aalloilla.

Laivan miehistö huolehti meistä loistavasti.

Kapteeni oli kohtelias, huumorintajuinen ja erittäin lämmin persoonallisuus, joka sai tuntemaan olon turvalliseksi ja huolehdituksi.

Christinan kohtelias kapteeni
Christinan kohtelias kapteeni

Jatka lukemista Ms Christina ja sen miehistö

Matka Onassiksen saarelle

Kolomoksen jälkeen sitten länteen.
Ensin matka kävi ohi Meganissin suuren saaren.
Se on saariston suurimpia saaria, vaikkakin vain pari tuhatta asukasta, ja sen oli pitkään siinä rinnalla, kun purjehdimme sen sivuitse takaisin kohden Nidriä, ja viimeistä kohdettamme Joonian risteilyllä, Scorpiosta.

Joonian saaria, takana Kreikan mantereen vuoret.
Joonian saaria, takana Kreikan mantereen vuoret.

Jatka lukemista Matka Onassiksen saarelle

Formekula – Η θάλασσα, η θάλασσά μας, τη Μεσόγειο

Matka jatkui Papanikolisin luolalta kaakkoon, ohi Meganisin eteläkärjen.

Meganissin kärki
Meganissin kärki

Vaimoni oli varsin vaikutettu, ja nautti matkasta jo nyt.
Vaimolleni valokuvaus on tärkein harrastus, ja iso osa blogin valokuvistakin on hänen ottamiaan, joskin suurempi taitaa olla minun.

Yksi tämän matkan kuvien perusteella suunniteltu kuvio on ”Clear focus from near Nydri” Jatka lukemista Formekula – Η θάλασσα, η θάλασσά μας, τη Μεσόγειο

Nidri, sinisempi taivas ja maailmansodan historiaa.

Olimme ostaneet oppaalta, Aarolta, risteilyn Christina nimiseltä moottoripurjealuksella, ja asetuimme matkaan aamuvarhain, sillä satamassa piti mielellään olla jo kohta kahdeksan jälkeen, vaikka lähtö olisi vasta kello 9.00 tms.

Ja merelle ohi Meganissin
Ja merelle ohi Meganissin

Kysykää minulta miten pitkä alus oli, tai mitä tyyppiä, niin voin sepittää jotakin, mutta nyt en sano siitä mitään. Jatka lukemista Nidri, sinisempi taivas ja maailmansodan historiaa.