Mediamyrsky pöydänkulmalla eli verkkomedian luomisesta

Verkkomedian rakentamisessa pitäisi aloittaa siitä, että on väline, jonka tarkoitus on täyttää sille asetetut tehtävät, ei esitellä välineen ominaisuuksia. Ensiksikin välineen pitää myös sopia tehtävään, koska sahalla ei voi naulata ja toiseksi, sitä käyttämään on löydettävä osaava tekijä, koska kirvesmiehestä ei välttämättä saada seppää, vaikka olisi miten tottunut vasaran käyttäjä.

Verkkomedian eräs merkitys on siinä, ettei se sinänsä vaadi korkeita investointeja, että se saataisiin liikkeelle ja tämä painottaa sisältötuotannon merkitystä.

Esim. Prosessori Kemppisen blogi toimii ilmaisalustalla, ja vetää päivittäin kaksitoista kertaa enemmän väkeä kuin minun vanha blogini parhaimmillaan, joka puolestaan veti 2005 enemmän lukijoita kuin jotkin ns.kaupalliset mediat.

Koska verkko on avoin ja kuka hyvänsä voi lähteä kilpailemaan sen kautta mediatalojen kanssa, asettaa se kaupallisen median erikoiseen kilpailuasemaan, joka sitten on näkynyt median vaatimuksena näitten ei-kaupallisten palvelujen toiminnan saattamiseksi samanlaisen valvonnan ja vastuun alle kuin kaupallinen media.

Kuitenkin viime kädessä perinteisen median tulevaisuutta ei ratkaista rajoituksilla, vaan osaamisella ja ammattitaidolla, joka ammattitoimittajilla on. Jos toimittajat eivät itse usko oman ammattitaitonsa riittävän lehdistön ja kaupallisen median aseman turvaamiseen, ei ole syytä sitten puolustaa heidän asemaansa tasapäistämällä heidän asemaansa villeihin, ei-kaupallisiin toimijoihin nähden.

Kaupallisen verkkopalvelun positio ja merkitys niin rahoittavan mainonnan, kuluttajan, kuin taustalla vaikuttavan ylläpidon kannalta on ajateltava kokonaisuutena. Ylläpidon ja sen organisaation on hahmotettava palvelukokonaisuus ja konsepti sellaisena täytenä pakettina, että kaikki keskeiset projektiin osallistuvat ihmiset ovat yhtä mieltä mihin pyritään, millä keinoilla, resursseilla ja välineillä ja missä aikataulussa.

Kun suunnitellaan mainosrahoitteista mediaa, on mainonta nähtävä kokonaisuuden osana ja tämä pidettävä alusta asti mielessä, ei päälle kuitenkaan liimattavana kilkkeenä, vaan kiinteänä osana, jonka toimivuus on edellytys koko median toimivuudelle. Tämä ei tarkoita, että mainonta käy kaiken muun edellä, vaan sen asian syvällistä ymmärtämistä että mainonta pitää pyörät pyörimässä.

 

Venäjän taika: Jumala perustaa Venäjän

Julkaistu edellisen kerran 29. lokakuuta 2005

Venäjällä kaikki on toisin. Siinä missä meidän yhteiskuntamme perusta on feodalistisessa sopimusyhteiskunnassa, niin Venäjän valtakunnan perusta on keskitetyssä hallinnossa ja hallitsijan Jumalaisessa armossa.

Ihan alussa on Konstantinus Suuri, ja tapa millä hän nivelsi oman ja kirkon vallan yhteen. Konstantinopolin keisarin valta perustui suoraan valtuutukseen jumalalta. Vaikka patriarkka kruunaisi keisarin, patriarkka olisi keisarin kädessä ja keisari oli suoraan jumalasta seuraavaa.

Keisarin asema Jumalan maanpäällisenä vastineena teki kaikenlaiset sopimukset tarpeettomiksi. Tämä johti siihen että keisarin valta oli periaatteessa rajoittamatonta, mutta käytännössä se tarkoitti myös sitä, että jos sisäpiiri, tai räikeimmissä tapauksissa, Konstantinuksen kaupungin rahvas, katsoivat että Keisari ei enää vastannut tarpeita, hänen kanssaan ei neuvoteltu, vaan siirrettiin suorasääristen seurakuntaan.

Kreikkalaiskatolisessa, eli Konstantinopolin, kirkossa ei tehty lähetystyötä samalla tavalla kuin lännessä. Lännessä kirkko teki aktiivisesti lähetystyötä, ja aseapua saatiin sitten maallisilta ruhtinailta, jos ja kun saatiin.

Idän kirkon piirissä lähetystyötä hoiti valtio. Osana Bysantin virkakoneistoa oli barbaarivirasto. Tämä vastasi periaatteessa ulkopolitiikasta ja tiedustelutoiminnasta, mutta myös ns. likaisista tempuista, kuten lähetystyöstä slaavien parissa. Näin oli tavoitteena paitsi opettaa Jeesuksen olevan Kristus, myös sen että Jumalan edustaja, Keisari, oli maanpäällä, ja hänen tahtoonsa oli asettuminen.

Tämä nivoi uskollisuuden vallanpitäjälle ja kohtaloonsa alistumisen osaksi kristillistä uskoa, ja teki osaltaan itäisestä kirkosta mysteerikirkon. Kun Jeesustelu sitten levisi, Venäjälle, levisi sen sivussa sitten myös käsitys hallitsijan jumalaisesta vallasta, ja Kiovan suuruuden aikana Kiovan Suurruhtinaat vielä mieluusti vahvistivat tätä näkemystä.

Mutta sitten tuli suora todistus hallitsijan ehdottomasta vallasta.

Patka talha

Mä olin kerran mattoja tamppaamassa, kun naapuri tulee siihen ja kysyn sitten
-”Mitä kuuluu?”
-”Hyvää kuuluu”

-”Mitä sä olet tehnyt?”
-”Talhassa ollu!”
-”Onko se hyvä tarha”
Syvä huokaus
-”Ihan patka talha”
-”Paska tarha vai?”
-”Joo”
”Kuinka se nyt niin paska on?”
-”No siellä on te uuti poika. Te vaan huuta ja huuta, ei jakta kuunnella!”

Ihan ymmärrettävää.
Koko ajan huutava kollega vituttaisi minuakin.

Rakennustaiteen inhimilliset perustukset

Arkkitehtuuri on oikeastaan aika syvästi inhimillistä.

Se tulee lapsuuden leikeissä esiin, kun lapset järjestelevät, kuka mistäkin, tilanjakajia leikkiinsä, oli ne hiekkaan piirrettyjä viivoja tai tuoleista rakennettu leikkiseinä.

Ja toisaalta sitten ihminen lie rakentanut itselleen kauemmin kuin saatamme kuvitella itselleen makuupaikan, suojan ja turvan, sillä vaikka vain luolissa on säilynyt ihmisen varhaisten vaiheiden asumukset, tiedetään että ihmisellä on ollut risuista ja oksista rakennettuja suojia liki niin kauan kuin on voitu sanoa ihmisiä olleen ja kenties hieman kauemmin.

Jo yksinkertaisin maja on ilmentänyt suunnitelmallisuutta ja luontoa likempänä olevien kansojen asumuksista saamme kuvan siitä, mitä asuminen on voinut olla 10 000 tai 50 000 vuotta sitten.
Meidän esi-isämme ja vieläpä isoisämme nukkuivat retkillään ja sodissa laavuilla, joiden rakenne lie ollut sama kauemmin kuin osaamme ajatella.

Ja kota, joka on sitten antanut sadan kodillemme, on ollut vielä 150 vuotta sitten yleinen keittiön korvike köyhimpien pirttien pihassa.

Palkka majan kattoa kannatteleva riuku on ollut merkkisuunnittelusta ja sama elementti elää edelleen kurkihirsissä ja kattopalkeissa.

Varhaisissa majoissa on sitten riukujen välejä alettu tilkitä käsillä olevilla materiaaleilla, oli se sitten ruokoa, olkea, savea tai vaikka naudan paskaa. Materiaali on sitten vaikuttanut paitsi rakenteeseen, myös muuttanut ulkonäköä ja sillä saavutettava efekti on vaikuttanut rakennuksen suunnitteluun.
Vanhoissa seinäpalasissa, joita kaivauksista löydetty, on ollut näkyvillä saveen painettuja kuvioita, joilla ei ole ollut suoraa teknistä merkitystä, vaan lisätty siihen esteettisistä syistä, taiteen vuoksi, ja näin rakennus ei ole ollut vain tarpeellinen suoja, vaan elämän koreutta lisäävä elementti.

Suvaitsevaisuudesta

Minä nyt en ylipäätään ole mikään suvaitsevainen ihminen, enkä nyt varsin osaa pitää suvaitsevaisuutta minään kardinaalihyveenä.

Kopio Sardinia (12)Kerrotaan nyt sitten, etten todellakaan suvaitse
minihameita,
naispappeja,
juutalaisia,
homoseksuaaleja,
raitiovaunuja,
burkhaa,
neuvolapalveluja,
siviilipalvelusta
tai siideriä lounaalla.

Minun ei tarvitse suvaita niitä.
Syy on yksinkertainen.

Ne ovat ihan ok niin kuin ovat, eikä niissä ole mitään suvaittavaa.
No ehkä naispapeissa, kun papit sinänsä ovat vähän rasittavia, mutta jos nyt joku on pappi, niin ihan sama onko se nais- vai mies, ja paljon saa anteeks, jos on hyvä ottamaan suihin.

Sitten on asioita, mitä minä suvaitsen.

Suvaitsen pedovestiittien puhutella minua, vaikka ne ovatkin vastenmielinen ilmiö.
Suvaitsen tatuoinnit, vaikka en haluaisi esimerkiksi alaisekseni ihmistä jolla on tatuointeja, vaikka saattaisin pätevän sellaisen palkata, jos yhtä pätevää tatuoimatonta ei ole tarjolla.
Suvaitsen umpivieraiden ihmisten sinutella minua, vaikka se ei olekaan oikea tapa lähestyä jos haluaa minulta jotakin.
Suvaitsen hörhöjen jakamat Jeesuksen myyntikirjeet, niin kauan kun eivät tyrkytä käteen tai möykkää kadulla.
Suvaitsen lentoturvallisuutta valvovien koskettavan minua, vaikka en pidä siitä, että vieraat ihmiset tulevat niin lähelle, mutta nämä köyhät ihmiset tarvitsevat työnsä.

Suvaitsen näitä vastanmielisiä asioita, sillä se helpottaa elämää, tekee siitä joustavampaa, vaikka tietysti parempi olisi, jos niitä ei olisi.

Sitten on taas asioita, joita en todellakaan suvaitse tai siedä.

En siedä sitä, että lapsille rähjätään.
En siedä sitä, että minulle korotetaan ääntä.
En siedä sitä, ihmiset kohtelevat epäkunnioittavasti puolisojaan.
En siedä sitä, että lehdistön vapautta ja lähde suojaa yritetään rajoittaa.
En siedä sitä, että minun henkilökuntaani kuuluvia, kuten tarjoilijoita, lääkäreitä, bussinkuljettajia, sairaanhoitajia tai muita vastaavia kohtaan kohdistuu väkivaltaa.

Sitten on vielä koko joukko ongelmia, jotka muodostavat monimutkaisia rakenteita, ja joissa on lukemattomia muuttajia, ja joitten pelkkä hahmottaminen edellyttää hyvin erilaisiin asioihin perehdyttämistä, henkilökohtaista empatiaa, taloudellisia resursseja, uhrauksia, arvovalintoja, kokonaisuuksien hallintaa, historian tajua, yleissivistystä ja näkemystä siitä, ettei näihin kysymyksiin ole helppoa ratkaisua, joka kävisi kuin Taika Jimiltä.

Yksinkertaisten ratkaisujen esittäminen globaaleihin ongelmiin, ilman perusteita, ilman osoitusta analyysistä, ilman osoitusta suhteellisuuden tajusta ja ilman moraalista suoraselkäisyyttä tunnustaa sitä, että meidän ratkaisumme tappavat ihmisiä, oikeita ihmisiä, ja tuottaa tuskaa, oikeaa tuskaa… Sitä ei on kovin vaikea suvaita tai sietää.

Alushousut

Samalla tavalla kuin miehellä on housujensa alla alushousut, on miehellä paitansa alla aluspaita.

Lapset, savolaiset ja eräät teini-ikäiset pitävät kirjavia tai värikkäitä, jopa iskulausein ja kuvin koristeltuja aluspaitoja päällipaidan tapaan näkyvillä jopa kantakaupungin alueella.

Miesten kesäaluspaita on lyhythihainen tai hihaton, joko umpinaista tai verkkomaista neulosta oleva, ja usein tätä mallia kutsutaan nimellä T-paita.

Aluspaidan tehtävänä on lämmittää ja suojata miehen ihoa, mutta myös tasoittaa hikoilua, sillä puuvillakuitu on siinä määrin hydroskooppinen, että se imee iholta pienet hikimäärät, mutta estää sen imeytymisen varsinaiseen paitaan tai takkiin.

Ja aivan kuten alushousutkin ovat miesten aluspaidat aina puhtaan valkoisia.

Pirstoutuva mediamaailma

Pirstoutuva median maailma edellyttää lehtien julkaisijalta tiukempaa erikoistumista; omia lehtiä eri käyttöjärjestelmien-, autojen-, kameroiden-, asumismuotojen- ja vaikka minkä- käyttäjille ja markkinaraotkin käyvät kapeammiksi. Toimittajan työ muuttuu toisaalta taustoittavaksi tiedon koostajaksi, toisaalta taas maalailevaksi elämystaikuriksi, jonka viestin pitää näkyä kirkkaampana muun median lävitse.

Pirstoutuminen on haaste paitsi toimittajalle ja kustantajalle, myös haaste mainostajalle, joka toki helposti löytää mainospaikan Mac-miehelle, mutta jonka saattaa ollakin olla vaikeaa löytää mainospaikka sille Citroen-kuljettajalle, joka asuu kerrostalossa ja soittaa edelleen LP-levyjä.

Internet on tarkoittanut paitsi julkaisukynnyksen katoamista, kun käytännössä kuka hyvänsä, joka osaa kirjoittaa, saa sanansa kuuluville, myös ja sen seurauksena julkaistun informaation määrän räjähdysmäistä kasvua. Mediatulva on yltynyt, kaupallisen viestinnän ja ennen muuta ei-kaupallisen viestinnän määrän lisäännyttyä valtavasti.

Tämä on merkinnyt entistä vaativampaa kilpailua mainostajalle kohteen huomiosta.

Osa mainostajista on vastannut haasteeseen laajentamalla mainostamistaan. Toivotaan että lisääntyvä mainonnan määrä tavoittaa juuri sen, jolle mainos on tarkoitus näyttää. Tämä näkyy esimerkiksi joukossa televisiomainontaa, jossa todella yksinkertaisia ja halvalla tehtyjä mainosta toistuvasti näyttämällä on onnistunut välittämään todella yksinkertainen ja halpa kuvan mainostajan tuotteesta, ja herättää epäilyksiä, että mainonnan suunnittelija, yksinkertaisena ja halpana, sopii brändiin paremmin, kuin kohderyhmä jota tavoitellaan.

Aikakauslehtimainonnassa laatu on enimmäkseen pysynyt korkeana, mutta kilpailu on silti veristä, ja rahallisesti mitattuna aikakauslehtimainonta on kasvussa.

Verkkomainonta kasvaa koko ajan, vakaasti ja vuosi vuodelta, mutta Internet-mainonnan mahdollisuudet ovat jääneet paljolti käyttämättä ja kehittämättä sen vuoksi, että keskeiset Internetin mainospaikat ovat edelleen naimisissa lehti- ja muitten mediatalojen kanssa, eikä niillä ole kiinnostusta ja näkemystä Internet-mainonnan kehittämiseen. He pitävät uutta mediaa ja siinä olevaa mainontaa enemmän uhkana, kuin mahdollisuutena, ja ovat tyytyneet kehittämään sitä vain pakon edessä, oman mediamainonnan oheistuotteena.

Toinen verkkomainonnan kehitystä rajoittanut tekijä on teknologialähtöisyys. Mainontaa, osin graafisesti hyvääkin, on tehty teknologian ehdoilla, käyttäen hyväksi kaikki kilkkeet, mitä web-teknologia voi käyttää, kiinnittämättä huomiota mainonnan kohteeseen, sisältöön, kontekstiin tai käytettävyyteen. Tämä on näkynyt niitten yritysten saiteilla olevassa mainonnassa, joitten lähtökohta on ollut teknologiataustainen. Pahimmillaan teknologialähtöisissä yrityksissä on oltu niin totaalisen pihalla alkeellisistakin viestinnällisistä kysymyksistä, ettei sinänsä teknisesti käyttökelpoista innovaatiolla ole ollut mitään mahdollisuuksia markkinoilla.

Kolmas uuden ajan mainontaan vaikuttanut tekijä on mainostoimistojen ymmärtämättömyys välineen kaikista mahdollisuuksista. Tämä on oikeastaan ongelmista kaikkein vähäisin, sillä kilpailukykyiset mainostoimistot ovat pystyneet paikkaamaan puutteensa hankkimalla sellaista henkilökuntaa, jolla on ymmärrystä siitä miten tätä mediaa voidaan käyttää. Se vaihtelee miten näitten henkilöitten integrointi mainonnan maailmaan on onnistunut. Vaikka usein onkin onnistuttu, näkyy monissa tapauksissa myös se, että vaikka henkilö on voinutkin välittää yritykseen oman web-osaamisensa, ei viestintäosaaminen ja innovatiivisuus ole kuitenkaan välittynyt henkilöön, ja näin yritys ei ole voinut täysin hyödyntää työntekijänsä osaamista.

Mikä miestä vie?

Tämä päivä sai minut miettimään miten ihmiset kulkevat sotien mukana.

Töissä juttelin miehen kanssa, joka on tullut suomeen pakoon talebaneja ja kertoi että hänen vaimonsa on tullut suomeen pakoon kommunisteja.

Toinen kuski kertoi Bosnian sodasta, sedästä joka lähtee torille, ja kuolee tarkka-ampujan luotiin näköetäisyydelle kotoa.

Pojan äidin esi-isät on ympäri eurooppaa kotoisin olevia sotilaita.

Exän isä tipahti kuin vahingossa sodan tieltä Puolasta Ruotsiin, vaikka tie sitten veikin Lappiin.

Toisen exän perhe pakeni vallankumousta Turkista.

Kolmannen exän esi-isä muutti Tukholmasta rakentamaan uuneja Suomenlinnaan, mutta Tukholmaan olivat tulleet aikoinaan Bretagnesta, hugenotteina.

Vanhimman kamuni perhe tuli maahan Ruotsin suurvalta-ajalla Puolasta armeijan seppinä.

Entisen pomoni suku tipahti Suomeen, kun sattuivat olemaan Suomessa kun Venäjällä alkoi vallankumous, perheen isä lähti Ukrainaan hakemaan nuorempia lapsia, mutta katosi sinne, äiti ja kaksi vanhinta jäi Viipuriin.

Minut kasvattaneen Leila-tädin juuret olivat Normandiassa, josta sota kuljetti heitä Venäjän kautta Suomeen.

Mun vaimoni on ensimmäinen joka ei ole paennut naislinjassa kuolemaa neljään sukupolveen, mutta vielä ehtii.

Vaikka paljon puhutaan siitä, miten talous liikuttaa ihmistä, niin lähipiirissäni, mitä tiedän esi-isistä, niin talous on tuonut maahan kaksi tuttavani sukua.

Yksi tuttuni, entinen lähiesimies, hänen perheensä tuli Suomeen 1800-luvulla Englannista, kun Fiskarsin ruukin isäntä kävi siellä värväämässä työntekijöitä ruukilleen.
Ja toisen tuttuni juuret ovat 1500-luvun Alankomaissa, missä erään, ei niin varakkaan aatelismiehen nuorinpoika päätyi oppineeksi ja sitä tietä Ruotsin rahakamariin töihin.

Tämä päivä sai minut miettimään miten ihmiset kulkevat sotien mukana.

Töissä juttelin miehen kanssa, joka on tullut suomeen pakoon talebaneja ja kertoi että hänen vaimonsa on tullut suomeen pakoon kommunisteja.

Toinen kuski kertoi Bosnian sodasta, sedästä joka lähtee torille, ja kuolee tarkka-ampujan luotiin näköetäisyydelle kotoa.

Pojan äidin esi-isät on ympäri eurooppaa kotoisin olevia sotilaita.

Exän isä tipahti kuin vahingossa sodan tieltä Puolasta Ruotsiin, vaikka tie sitten veikin Lappiin.

Toisen exän perhe pakeni vallankumousta Turkista.

Kolmannen exän esi-isä muutti Tukholmasta rakentamaan uuneja Suomenlinnaan, mutta Tukholmaan olivat tulleet aikoinaan Bretagnesta.

Vanhimman kamuni perhe tuli maahan Ruotsin suurvalta-ajalla Puolasta armeijan seppinä.

Entisen pomoni suku tipahti Suomeen, kun sattuivat olemaan Suomessa kun Venäjällä alkoi vallankumous, perheen isä lähti Ukrainaan hakemaan nuorempia lapsia, mutta katosi sinne, äiti ja kaksi vanhinta jäi Viipuriin.

Mun vaimoni on ensimmäinen joka ei ole paennut naislinjassa kuolemaa neljään sukupolveen, mutta vielä ehtii.

Vaikka paljon puhutaan siitä, miten talous liikuttaa ihmistä, niin lähipiirissäni, mitä tiedän esi-isistä, niin talous on tuonut maahan kaksi tuttavani sukua.

Yksi tuttuni, entinen lähiesimies, hänen perheensä tuli Suomeen 1800-luvulla Englannista, kun Fiskarsin ruukin isäntä kävi siellä värväämässä työntekijöitä ruukilleen.

Ja toisen tuttuni juuret ovat 1500-luvun Alankomaissa, missä erään, ei niin varakkaan aatelismiehen nuorinpoika päätyi oppineeksi ja sitä tietä Ruotsin rahakamariin töihin.

Näin näyttää siltä, että sota, sota miestä vie.

Huivei Kalliosta

Suunnittelen huiveja. kalliohuivi Tämä on yksi niistä.  Sitä ei ole vielä toteutettu, mutta katsotaan nyt, jos ensiviikolla pääsisin tekemään.
Tämä olisi painettua silkkiä tai silkkipuuvillaa, toki niinkin, että se voisi olla puuvilla voileeta.

Siinä on lähikuva puunlehdestä, vaahteresta, ja vesiväreillä tehty karttakuva Kalliosta,  ja kuritettu sitten phoroshopilla vielä aika rankasti.

Pitäis vielä varmaan muutama luonnoksen tehdä, ennen kuin käyn asian kimppuun konkreettisesti?